Kevätkokouksen julkilausuma 27.4.2023

Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry:n pj Raili Paavonen

Toisen asteen ammatillinen koulutus nousi poliittiseen keskiöön

Laki ammatillisesta koulutuksesta vuonna 1998 käänsi toisen asteen koulutuksen nousuun. Samalla se uudisti koko tutkintorakennetta merkittävästi poistaen järjestelmästämme opistoasteen koulutuksen ja ikäsegregaation. Uudistuksen merkittävänä koulutuspoliittisena tavoitteena oli yhtäläinen opintokelpoisuus korkeakouluopintoihin lukion rinnalla. Peruskoulupohjainen ammatillinen koulutus kestää kolme vuotta, mikä pitää sisällään yleissivistäviä opintokokonaisuuksia, niin kutsuttuja yto-opintoja.

Toinen merkittävä ammatillisen koulutuksen reformi tehtiin vuonna 2018, jolloin tutkinnon perusteita uudistettiin radikaalisti. Yhtenä merkittävänä muutoksena oli se, että yto- opinnot tulivat pakollisiksi myös aikuisille, ns. nopean väylän opiskelijoille. Lisäksi uudistettiin kankeata tutkintojärjestelmää ja poistettiin sekä yhdistettiin useita ammatillisia tutkintoja. Laki ammatillisesta koulusta kosketti tämän jälkeen kaikkia opiskelijoita samalla tavalla. Uudistus edisti opintojen tasa-arvoa, etenemismahdollisuuksia ja opetuksen sisällöllistä laatua.

Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työ- ja elinkeinoelämää, antaa opiskelijoille valmiuksia jatko-opintoihin sekä tarjota yleissivistävää osaamista. (viitattu: HS, 24.4.2023.) Nyt tämän tavoitteen ylle heittää suuren yhteiskunnallisen varjon valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Nieminen, joka esitti, että ammatillinen koulutus lyhennettäisiin kaksivuotiseksi. Hänen näkemyksensä perustuvat taloudelliseen ajatteluun. Näkemysten esittämisen ajoitus juuri hallitustunnusteluiden kynnyksellä lienee tarkkaan harkittu. 

Voidaan kysyä, onko toisen asteen ammatillinen koulutus erityissuojeluksessa tulevassa hallituksessa? Valtiovarainministeriö linjaa, että opiskelija saisi edelleen käydä kolmannen vuoden yleissivistävä opinnot, jos hän haluaa ammattikorkeakouluopintoihin. Toista astetta käytetään väylän korkeakouluopintoihin. (viitattu: HS: 24.4.2023.) Kriittisesti on myös tarkasteltava edellisen hallituksen tekemää oppivelvollisuuden pidentämistä. Sen vaikutus opintojen kestoon on merkittävä ja se on otettava huomioon tässä keskustelussa. Ensinnäkin sen kalleus yhteiskunnalle ja opintoajan pidentyminen. Jälkiviisautta on edelleen pohtia, olisiko satsaus tukea tarvitseviin peruskoulua käyviin oppijoihin jo aikaisemmassa vaiheessa ollut järkevämpi ja pedagogisesti tehokkaampi tapa edistää heidän opintojaan ja vähentää syrjäytymisriskiä. 

Hallitukseen nousemassa olevat puolueet poikkeavat mielipiteissään toisen asteen koulutuksen kehittämisestä. Vaalipuheissaan puolueet kilvat vakuuttivat, ettei koulutuksesta leikata. Nyt valtion velkaantuminen, koulutukseen kiinnitetyt vuodet sekä ammattitaitoisen työvoiman suuri tarve työmarkkinoilla houkuttelevat tulevia päättäjiä tekemään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole järkeviä pitkällä tähtäimellä.

Suomessa nuorten koulutustaso on laskenut alle kehittyneiden maiden keskitason, ja korkeakoulutettujen nuorten osuus on 20–25-vuotiaista on n. 40 %. Kokoomus on halunnut, että korkeakoulutettujen osuus v. 2030 olisi puolet suomalaisista nuorista, demarit puolestaan tavoittelevat 60 % osuutta. Perussuomalaisilla ei ole selvää mielipidettä koulutustason yleiseen nostoon. Tavoitetason saavuttamista hidastaa keskimäärin pitkät opiskeluajat. Taustalla vaikuttaa myös opiskelijoiden taloudellinen pärjääminen, sillä opintojen aikainen työnteko pidentää tyypillisesti myös opintojen kokonaiskestoa.

Jos ammattitutkintojen lyhentämistä edes harkitaan, se kannattaa tehdä erittäin huolellisesti. Keski-Suomen Kokoomusnaiset on huolissaan koulutuksen laadun, vaikuttavuuden ja osaamisperustaisen oppimisen tason laskusta. Onko meillä koulutuksen sivistysvaltiona varaa laskea osaamisen ja koulutuksen tasoa? Nopea työllistyminen ja keskeyttäjien määrän vähentäminen houkuttelevat julkisessa koulutuspoliittisissa keskusteluissa tekemään lyhytjänteisiä päätöksiä. Koulutuksen lyhentäminen ei vähennä keskeyttäneiden määrää, jos opiskelijan oppimisessa on selkeitä haasteita eikä opintojen rinnalla ei ole riittäviä tukitoimia. 

Toisen asteen ammatillinen koulutuksen laatu on turvattava!