Tervetuloa Keski-Suomen kokoomusnaisten sivuille!

Keski-Suomen kokoomusnaisten aktiivit ottavat kantaa ajankohtaisiin asioihin ja kertovat kuulumisia.

Oppivelvollisuuden pidentämisellä on vaikutusta nuoren elämään - Raili Paavonen4.6.2020 11:04

Useita keskusteluita on käyty oppivelvollisuuden pidentämisen ympärillä politiikan eri tasoilla. On syntynyt lähes ideologinen poliittisen läpiviennin tavoite nykyiseltä hallitukselta toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta.  Mitä käytännössä tarkoittaa oppivelvollisuuden pidentäminen? Onko mietitty riittävästi sitä, mitä se tarkoittaa yksilötasosta laajempiin konteksteihin?

Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kouluvuodet oppivelvollisuudessa pitenevät ja yhä myöhemmin nuori siirtyy toisen asteen koulutukseen. Se on myös yhteiskunnallista vahvaa puuttumista nuorten elämänhallintaan koulutuspoliittisin keinoin. Näillä kahdella muodolla on sekä kannattajansa että vastustajansa.

Mielestäni on nähtävä, että peruskouluissa on paljon osaavia nuoria valmiina jatkamaan opintojaan eteenpäin. Jos lakiuudistus viedään läpi odottavat nuoret ja tuleva työelämä osaavia ihmisiä. Vihdoin valmistumisensa jälkeen nuori on iältään aikuinen ollessaan kolmivuotisessa koulutuksessa. Ei tulevia sukupolvia voi pidättää mahdollisuudesta edetä opinpoluillaan. 

Oppivelvollisuuden pidennystä perustellaan oppilashuollollisilla toimilla. Itse suhtaudun kriittisesti siihen, että oppilas- ja opiskelijahuolto vaatisi näin järeitä toimenpiteitä, jotka koskevat ikäryhmältään kaikkia. Eivät kaikki oppijat tarvitse olla näiden tarpeiden kohteena. Tiedämme, että peruskouluissa on upeita osaavia eri-ikäisiä oppijoita. On paljon merkityksellisempää kohdentaa toimenpiteet niitä todella tarvitseville yksilöllisesti.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki uudistui vuonna 2013 (L1287/2013). Lain tarkoituksena on tukea ja vahvistaa oppijoita, jotka tukea tarvitsevat. Lait eivät ole huonoja, niitä pitää käyttää tai jos on puutteita, on niitä uudistettava – pikemmin juuri näin. Oppilashuolto koulukohtaisesti kiinnittää huomiota oppilaan hyvän oppimiseen, hyvän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sitä toteutetaan sekä koko koulua tukevana monialaisena yhteisöllisenä että yksilökohtaisena oppilashuoltona oppilaiden ja heidän huoltajiensa, opetus-, sosiaali- ja terveystoimen sekä muiden tahojen kanssa. Oppilashuollon toimijat työskentelevät tarvittaessa yhdessä sekä tekevät yhteistyötä muiden lasten ja nuorten palveluja tarjoavien tahojen kanssa.

Laissa on määritelty oppilashuollon tavoitteet, joita ovat mm. edistää oppilaiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia, edistää oppilaiden ja huoltajien osallisuutta, ehkäistä ongelmien syntyä korjaavan työn sijaan edistää koulun ja opiskeluympäristön hyvinvointia, terveellisyyttä ja turvallisuutta, esteettömyyttä, yhteisöllistä toimintaa sekä kodin ja koulun välistä yhteistyötä, turvata varhainen, matalan kynnyksen tuki sitä oppilaille, tukea yksilöä kouluyhteisöä kehittämällä ja tukea opettaja työtä.

Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilashuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten laaditaan koulukohtainen oppilashuoltosuunnitelma. Koulutuksen järjestäjillä on keinoja vahvistaa tukea tarvitsevia oppijoita ja niitä, jotka apua tarvitsevat! Nykyiset keskustelut ovatkin kulminoituneet juuri toimenpiteiden oikealle kohdentamiselle. Oikea kohdentaminen on avainsana vastata edelleen oppilaitoshuollon haasteisiin.

Suurta huolta aiheuttaa myös koulutuskustannusten nousu useille kunnille, jotka jo tämän vaativan kevään jälkeen pohtivat erilaisia selviytymisen keinoja kuntataloudessa. Miten selvitään tulevaisuudessa, kun kaikille oppivelvollisille olisi jatkossa tarjottava maksutta oppimateriaalit ja oppikirjat. Lyhyellä aikavälillä pidennys heikentäisi julkista taloutta ja toisi nyt jo haastavassa tilanteissa oleville kunnille uuden menoerän.

Lisäksi pidennetty oppivelvollisuus toteutuessaan haastaa monia tahoja ei pelkästään nuorta itseään. Yhteiskunta elää ikääntymisen rakenteellisessa muutoksessa ja tiedossa on suuria tarpeita monilla eri ammattialoilla. Koronakevät on osoittanut, miten haavoittuva koulutusjärjestelmä on ja miten paljon tarvitaan tulevaisuudessa osaajia, jotka osallistuvat oppimiseen ja tekevät työtä tulevaisuudessa.

Kaikkina opintojen vaiheissa kannatan tukitoimien kohdentamista yksilöllisesti. Se on järkevää ja perusteltua. En kannata lakia oppivelvollisuudesta, joka kiinnittää sellaisetkin oppijat koulutusjärjestelmän rakenteisiin pidemmäksi aika, jotka eivät sitä tarvitse. Nuorelle tulee antaa mahdollisuus mennä elämässä eteenpäin. Meidän yhteiskunnallamme ei ole varaa oppivelvollisuuden pidentämiseen.

Raili Paavonen

Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.6.2020 09:37

Itsenäinen Suomi – yhteinen asiamme - Pia Tuomi-Sorjonen16.4.2020 12:49

Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan jopa kolmannes nuorista miehistä jättää asevelvollisuuden suorittamatta. Osa karsiutuu jo heti kutsunnoissa, osa sitten palveluksensa aikana. Kaksi kolmannesta nuorista miehistä kuitenkin suorittaa asepalveluksen, mikä riittää, sillä onneksi myös nuorilla naisilla on intoa armeijaan. Suomessa naisten on ollut mahdollista hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuodesta 1995 alkaen. Vuosittain noin tuhat naista on suorittanut vapaaehtoisen varusmiespalveluksen. Naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen haki maaliskuun 2020 alussa päättyneessä haussa 1 400 naista. Määrä oli historian toiseksi korkein ja kasvoi vuoden takaisesta 163:lla.

 

Uutissuomalaisen tekemän maaliskuun alussa julkistetun gallupin mukaan yli kolmannes siihen vastanneista velvoittaisi miesten lisäksi myös naiset osallistumaan kutsuntoihin. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on ilmoittanut haluavansa lisätä asepalveluksen suorittavien naisten määrää ja on ehdottanut kutsuntojen ulottamista myös naisiin. Valtioneuvosto onkin maaliskuussa asettanut parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Komitean yhtenä tehtävänä on selvittää mahdollisuuksia myös naisia koskeviin kutsuntoihin. Kutsunnat eivät kuitenkaan tarkoittaisi naisille pakollista asevelvollisuutta.

 

Varusmiesliitto kannattaa kaikille pakollisia kutsuntoja. Sen mukaan kutsunnat olisivat hyvä väylä tarjota naisille tietoa armeijasta. Lisäksi se olisi Puolustusvoimille hyvä paikka rekrytoida naisia erilaisiin tehtäviin. Kutsumalla myös naiset kutsuntoihin he saattaisivat innostua varusmiespalveluksesta entistä enemmän.

 

Nykymaailmassa pyritään sukupuoliseen tasa-arvoon. Siihen vain toista sukupuolta koskevat kutsunnat ja asevelvollisuus eivät sovi. Kysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?” vastaisi myöntävästi peräti 85 prosenttia suomalaisista. Kokoomusta kannattavista peräti 99 prosenttia vastasi kysymykseen ”kyllä.” Itsenäinen Suomi on yhteinen asiamme.

 

Pia Tuomi-Sorjonen

Keski-Suomen Kokoomusnaiset hallituksen jäsen

 

 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 16.4.2020 12:51

Naisnäkökulmasta - Maija Karikoski-Kokki14.4.2020 11:37

Muutamassa kuukaudessa maailma on muuttunut paikaksi, jota varjostaa epävarmuus. Kiinasta lähtenyt korona-virus on levinnyt lähes joka kolkkaan nopeasti. Kukaan ei pysty sanomaan kuinka kauan tätä kestää ja se tekee näistä päivistä ongelmallisia niin tavallisille ihmisille kuin koko kansakunnalle. Suomessa ratkaiseva ajankohta oli maaliskuun 18. päivä, jolloin tuli voimaan koko maata käsittävä poikkeuslaki. Se antoi luvan hallitukselle asettaa rajoituksia koko yhteiskuntaan suitsien mm. yksilön vapautta ennen näkemättömällä tavalla, mm. Uusimaa eristettiin. Samaan aikaan talouden syöksykierre alkoi.

Samantyyppistä lamaa on viimeksi nähty 1990- luvulla, jolloin Suomi kävi myös syvällä muiden maiden ohella. Kuntienkin talous romahti eikä leikkauslistoilta voitu välttää oikeastaan millään saralla. Vaikutukset tuntuivat myös terveydenhuollossa, vaikka esimerkiksi rintasyöpäseulontoja voitiin jatkaa tuolloinkin lähes samansuuruisina kuin ennen lamaa.  Nämä vuonna 1987 alkaneet kuntien maksamat oireettomien naisten seulonnat toteutetaan kahden vuoden välein. Toiminnassa on ollut vain pieniä ikäluokkapoikkeamia riippuen kuntien rahatilanteesta. Kuluneiden yli kolmenkymmenen vuoden ajan naiset ovat käyneet kiitettävästi mammografiakuvauksissa, osallistumisprosentti on ollut lähes 90 koko ajan. Kaikki rintasyövät eivät valitettavasti tule näissä kuvauksissa esille, mutta kuitenkin niissä saadaan selville noin kaksi kolmasosaa vuosittain löytyvistä rintasyövistä. Seulonnat koskivat pitkään vain 50–59 -vuotiaita naisia, mutta vähitellen kuvattavia ikäluokkia on saatu lisättyä niin, että nykyään vanhimmat kuvattavat ovat 69-vuotiaita.

Syöpäsäätiön järjestämät Roosa-nauha -keräykset tulivat Suomeen Yhdysvalloista 2000-luvun alussa ja ne ovat olleet tukemassa naisten syöpien, etenkin rintasyövän vastaisessa taistelussa. Hyväntekeväisyyskeräys tuotti esimerkiksi viime vuonna ennätykselliset 2,8 miljoonaa euroa. Valtiolta saatua tutkimusrahoitusta on näin saatu vahvistettua merkittävästi ja hoidon kehittämistä on voitu jatkaa. Keräysvaroja annetaan myös potilaiden ja omaisten neuvontaan. Kampanjan tunnushan on vaaleanpunainen nauha, jonka suunnittelijoina ovat toimineet vuosittain vaihtuvat tunnetut suomalaiset taiteilijat. Keräys on voimassa koko vuoden, mutta virallinen kampanja- ja keräyskuukausi on ollut yleensä lokakuu.

Korona-viruksesta huolimatta tämän vuoden rintasyöpäseulonnat jatkunevat normaalisti, vaikka osallistujien määrä onkin poikkeustilanteesta johtuen puolittunut alkuvuoden ensimmäisistä kuukausista. Seulonnan osallistumisprosentti noussee kuitenkin entiselleen, kun pandemiasta selvitään.  On kuulemma Suomi pahemmastakin selvinnyt. Uskotaan tulevaisuuteen.

Maija Karikoski-Kokki

Saarijärvi


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 15.4.2020 11:14

Olipa viikko, mutta pahempaa on tulossa - Ulla Palmu16.3.2020 10:55

Jos blogiin riittäisi vain yksi sana, se olisi korona tai COVID-19. Olemme hankalassa tilanteessa.

 

Tammikuussa 2020 Kiinasta kuului kummia, joku tauti Wuhanissa levisi kulovalkean tavoin. Vähitellen tietoa tuli lisää. Kuitenkin lääkäri, joka taudin toi julkisuuteen, joutui systeemin hampaisiin. Vielä pahempi oli, että hän sai itse sen taudin ja menehtyi myöhemmin. Etelä-Koreastakin kuului uutisia samankaltaisesta sairaudesta. Tammikuun lopussa Inarissa kiinalainen turisti hakeutui terveyskeskukseen ja sitä tietä Lapin keskussairaalaan. Häneltä löytyi koronavirus. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohitse, potilas toipui ja palasi kotimaahansa.

 

Meni kuukausi, helmikuun lopussa ensimmäinen suomalainen potilas. Tartunta oli peräisin Milanosta. Jäljitettiin kontaktit, heidät ohjeistettiin. Meni toista viikkoa siten, että uusia tapauksia tuli 1 - 4/päivä. Asiaa hoidettiin edelleen epidemiologisten systeemien mukaan. 10.3.2020 todettuja oli yhtenä päivänä 11 ja siitä tilanne on kiihtynyt. Positiiviset tulokset ovat alkaneet kasvaa eksponentiaalisesti. Testausten suhteen noudatettiin aika tiukkaa linjaa, koska testejä ei ollut kovin hyvin saatavilla.

 

Tuosta 10.3. ei ole vielä viikkoakaan ja nyt on todettu, että olemme epidemiavaiheessa. Yksittäisiä potilaita ei enää välttämättä testata, diagnoosit tehdään taudinkuvan pohjalta.

 

PoNyt testejä tehdään lähinnä vakavasti sairastuneille ja henkilökunnalle.

 

Testejä käytetään vakavasti sairaiden kohdalla ja terveydenhuoltohenkilökunnan kohdalla. Myös lääkäreitä ja hoitajia on sairastunut. He ovat ennen sairastumistaan olleet tekemisissä potilaiden ja muun henkilökunnan kanssa. Pohjois-Italian lisäksi tartuntoja on tullut Itävallan hiihtokeskusalueilta. Tällä hetkellä positiivisia testaustuloksia on yli 250.

 

Koko maailmassa tilanne on todettu pandemiaksi. Eri maat ovat hoitaneet taudin jäljitystä ja estämistä eri tavoilla. Kiinassa tiukat sulut ovat osoittautuneet tehoaviksi. Edelleen kuitenkin Kiina on maa, jossa sairastuneita on eniten. Nyt Eurooppa on riskissä ja tapausten määrä kaikissa Euroopan maissa on kasvussa.

 

Suomessa varsinkin nettipalstojen besserwisserit ovat syyttäneet poliitikkoja ja THLsta asian huonosta hoidosta. Puskista on helppo huudella. Tautikontaktien jäljitys on onnistunut, karanteenit on hoidettu hyvin. Tähän mennessä sairastuneista vain jokunen on tarvinnut sairaalahoitoa. Selvää on, että tapausten määrä kasvaa huomattavasti, on ennakoitu n 35 % sairastuvan, mahdollisesti vieläkin useamman.

 

Mikä on oleellista juuri nyt? Hyvin yksinkertaiset asiat: huolellinen käsien pesu, riittävä etäisyys naapuriin, aivastaminen/yskiminen kertakäyttönenäliinaan tai olkavarteen/kainaloon, suurten yleisötapahtumien peruminen, ei turhaa matkustelua ulkomaille, myös kotimaassa kriittinen suhtautuminen matkustamiseen, ei vierailla ikäihmisten tai vaikeata perussairautta potevien luona, sairaana jäädään kotiin, etätyömahdollisuus. Ikääntyneisiin omaisiin pidetään yhteyttä puhelimitse.

 

Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? Minun mielestäni ei. Tämä on tauti, joka käyttäytyy näin. Nyt on tärkeätä, että THL:n ja hallituksen ohjeita noudatetaan. On myös tärkeätä, että pidämme huolta toisistamme. Yhteisöllisyys ja yhteistyö on tärkeätä. Olemme yhteiskuntana ison haasteen edessä, ei ole syytä sooloilla, ei ole syytä tehdä tästä poliittista kysymystä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen taistelu. Niinistön sanoin fyysisesti kaukana, henkisesti lähellä. Nyt on terveys tärkeätä, talous syöksyy, sille emme mitään voi. Mutta yhteistyöllä ja toisiamme kannustaen me selviämme ajan kanssa siitä taloudellisesta ahdingostakin.

 

Ulla Palmu

Saarijärven Kokoomusnaisten puheenjohtaja


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 16.3.2020 11:19

Kommentoi (0 kommenttia)

Onko toivo kadonnut muuttotappiokunnissa?13.3.2020 14:23

Suomi eriytyy ja eriarvoistuu. Tilanne taantuvissa kunnissa näyttää lohduttomalta. Väestö vähenee muuton myötä ja samaan aikaan syntyvyys alenee. Ikääntyneiden määrä nousee. Huoltosuhde huononee. Verotulot laskevat työikäisten vähyyden vuoksi. Sosiaali- ja terveysmenot tulevat kasvamaan viimeistään silloin kun hoitajamitoitus otetaan käyttöön. Siis mitä tehdä? Miten sopeutetaan kuntatalous muuttuneeseen väestörakenteeseen? Mistä saadaan koulutettuja osaajia työvoimapulasta kärsiville aloille? Haluaako kukaan ylipäätään muuttaa taantuvaan kuntaan? Onko puolisolle töitä, entä lapset? Miten heidän koulunkäyntinsä onnistuu? Kuinka järjestetään varhaiskasvatus - kouluttaminen ja löytyykö näihin sopeuttamisvaraa ja tahtoa? Kuinka tiheä kouluverkko tarvitaan ja miten sitä pystytään ylläpitämään? Entä ikääntyneiden hoito ja huolenpito. Kuinka pitkälle heitä voidaan auttaa kotiin ja kuinka kauaksi kuntakeskuksista apua voidaan tarjota? Onko tarvetta " kärrätä" vanhukset kuntakeskuksiin saman katon alle? Pystytäänkö ylipäätään rakentamaan uusia palvelutaloja tarvitseville? Tällaisia ja monia muita kysymyksiä leijailee harmaantuvissa kunnissa.


Toivon pilkahduksiakin on, jos taantuville paikkakunnille muuttoliike lisääntyy. Maallemuutto on trendikästä esimerkiksi Ranskassa. Pariisista muutetaan maaseudun rauhaan pakoon stressiä, kiirettä. Luonnon läheisyys elämän arvojen uudelleen arviointi saa ihmisiä muuttamaan kasvukeskuksista pois. Toivottavasti näin myös Suomessa soisi tapahtuvan enenevässä määrin. Vähäinen muuttoliike ei tuo vielä toivoa tarpeeksi. Tarvitaan lisää työpaikkoja. Kasvukeskusten ulkopuolella olevat halvat tonttimaat voisivat houkutella yrityksen perustamista tällaiselle alueelle. Maaseudulla asumiskustannukset ovat halvemmat kuin pääkaupunkiseudulla. Vapaita asuntojakin löytyy taannehtivista taajamista melko helposti. Hyvä asuntotilanne helpottanee työvoiman saannissa. Kotimaisen muuttoliikkeen lisäksi tarvitaan kuitenkin oikein kohdennettua työperäistä maahanmuuttoa.
Lähiruuan merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Ruoka tuotetaan maalla. Poliittisten päättäjien tuleekin huolehtia kotimaisen tuotannon tukemisesta sillä onhan se merkittävä työllistäjä.


Toivon pilkahduksia lisää poliittisten päättäjien nopeat täsmäratkaisut tilanteen parantamiseksi.


Marja Länkinen
Keuruu


Kommentoi (0 kommenttia)

Lisää kirjoituksia