Tervetuloa Keski-Suomen kokoomusnaisten sivuille!

KOKOOMUSNAISET ÄÄNEKOSKELLA27.5.2021 12:56


Nyt on juuri se ajankohta, kun Äänekoski saa minut haltioitumaan. Puhjennut viherrys Viiskulman ja Taidemuseon välisessä koivikossa on sykähdyttänyt itseäni vuosikymmenten ajan, kun ajoin työpaikalleni Sisä-Suomen sairaalaan Suolahteen. Ja sitä odotan joka kevät myös jäätyäni eläkkeelle.

Seuratessani ja osallistuessani Äänekosken Kokoomusnaisten toimintaan olen ilahtunut spontaanista ja virkeästä toiminnasta, millä kokoomusnaiset ovat ruiskukkaliiveillään erottuneet katukuvassa. On jaettu itsenäisyyspäivän kynttilöitä havurusetilla, linnunsiemeniä ruiskukkapusseissa ja vaaleansinisiä suklaasydämiä korista. Yhdessä muun Kokoomuksen kanssa on pidetty siivoustalkoita, grillimakkaratapahtumaa kaalisalaatilla ja Vappuna myyty omatekoista simaa ja munkkeja Äänemäen kevään viimeisessä laskettelutapahtumassa. Korona-aikaa kuvastaa keskustaan heitettyjen suunsuojien keräily, joita löytyi yli sata.

Ilahduttavaa on ollut sinisten liivien runsas näkyminen mm Facebookissa ja nyt vaalien alla myös siniset sydämet ovat näkyneet tidotusvälineissä.

Erityisen tyytyväinen olen ollut Kokoomusnaisten vaaliteemoihin ja niiden esilletuomiseen värikkäine, puhuttelevine kuvineen. Keski-Suomen Kokoomusnaisten piirikokouksiin varajäsenä osallistuessani olen mielihyvällä todennut Teams-kokousten laadukkuuden. Esimerkiksi vaaliteemat käytiin perusteelliseti läpi ja kokoukset on hyvin valmisteltuja ja johdettuja asiantuntijaesityksineen.

Tänä keväänä jouduin vakavasti harkitsemaan omaa kuntavaaliehdokkuuttani. Sain vetoomuksia Kokoomusnaisten hallitukseen osallistuessani ja vähän ennen ehdokasasettelen loppumista sain kirjeen ja puhelun Eduskunnasta asti. Haaste oli kiehtova, mutta oltuani Äänekosken kansallisten senioreiden aktiivi toimija toistakymmentä vuotta olen alkanut kokea ihan rehellistä väsymistä vastuuseen. Yht`äkkiä olen 3 vuotta vaille 80 ja monenlaisia, myös fyysisiä vaivoja on lisääntynyt. Pelottavimpia ovat olleet liikuntakyvyn vähittäinen huononeminen, kuulon alenemasta johtuva kuullun ymmärtämisen vaikeus ja allakan täytön ongelmat. Tapahtumat tahtovat mennä huomaamattomasti väärille päiville. Väkisinkin on tullut mieleen, että ”entä, jos itse olenkin ikäihminen?”. Aktiivisesti yhdistyselämässä toimiessani se ei ole kovin usein tullut mieleeni. Eli tarkistaessani  kirjoitusohjaajani Pepi Reinikaisen kirjasta vuodelta 2007 ”Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat” huomaan olevani jo Loppusyksyssä vuosien 77 – 84 välissä. Reinikaisen malli alkaa kirjoittajan taustahistoriasta isovanhemmista lähtien ja sitä jatketaan kirjoittamalla omasta elämästä seitsämän vuoden jaksoissa.  Vuodenaika-ajattelu on symbolinen lisätyöväline, jonka avulla mietitään elämän kasvuhaasteita. Vuodenajat alkavat 0 – 7 vuotta Varhaiskeväänä ja loppuvat Täyteen talveen 98 -105 vuotta.

Jyväskylässä kokoontuva kirjoittajaryhmäni päättyi yli kymmenen vuotta sitten, mutta sen jäsenet ovat kokoontuneet melkein vuosittain. Eli en myöskään ole kirjoittamalla työstänyt elämäntapahtumiani näinä viimeisinä vuosinani. Pepi Reinikaiselta on ilmestynyt vuonna 2014 toinen kirja ”Elämässä eteenpäin –irti uhrautumisesta”, joka jatkaa eletyn elämän pohtimista ja suhtautumista ikääntymiseen kirjoittajaryhmistä saadun aineiston pohjalta.

Vaikka Reinikaisen mallin mukaan olen lähestymässä kuuden ja puolen vuoden päästä Varhaistalvea niin nautin kuitenkin nuorempien Äänekosken Kokoomusnaisten innostuksesta ja toimeliaisuudesta. Omalta osaltani olen kuntavaaliehdokkuuden sijaan lupautunut ensi kertaa osallistumaan Äänekoskella vuoden 2021 vaalilautakuntaan ja opiskelemaan siihen liittyvän informaation niin opaskirjan kuin Teams ohjauksen muodossa.

Hyvää vaalikevättä kaikille Keski-Suomen Kokoomusnaisten ehdokkaille toivoen

Outi Huotari


RSS