Sirpa Teräväinen: Kuka välittää ikääntyvistä?

16.9.2016


Aktiiviset ja hyvinvoivat asukkaat ovat Jyväskylän strateginen tahtotila. Heidän osallistumistaan asioiden valmisteluun toivotaan.

Ikääntyvillä on mahdollisuus hakeutua vanhuspalveluiden raatiin, osallistua avoimiin kuulemistilaisuuksiin, vaikuttaa omien järjestöjensä kautta vanhusneuvostoon ja käyttää kaikkia vaikuttamisen kanavia, jotka asukkailla ikään katsomatta on. Kaupungin osallisuusohjelmassa kuvataan myös ikääntyvän väestön ja heidän yhteisöjensä vuoropuhelun muodot. Mutta kuullaanko ikääntyneitä aidosti?

Kaupungin strateginen tahtotila ja toteuttamiskeinot on kirjoitettu kauniisti. Sen löytää aktiivinen, sähköisiä palveluita käyttävä ikääntynytkin. 

Entä miten osallistumista ja vaikuttamista edistävä henkilöstö tavoittaa ne ikääntyvät, joiden maailmaan ei vielä työelämässä ole kuulunut tietokone tai jotka eivät kykene tai halua siirtyä sähköiseen informaatiomaailmaan? Välitetäänkö heistä ja kuuluvatko he tuon tahtotilan kaupunkilaisiin?

Ikääntyvien ja yksinasuvien määrä on yllättävän suuri ja se lisääntyy. Yhteiskunnan päättäjien tulisi kaikilla tasoilla ymmärtää tämän väestön moninaisuus eikä käsitellä heitä yhtenä sairauksien hoidon massana, joka on jäänyt eläkkeelle samoista lähtökohdista ja samalla vuosikymmenellä.

Tällä hetkellä vanhuuseläkkeellä olevat ovat syntyneet jopa viidellä eri vuosikymmenellä. Heidän valmiutensa ja kykynsä selvitä kiihkeästi muuttuneessa maailmassa on todella vaihteleva.

Tämän yksilöllisen erilaisuuden huomioiminen vaatii päättäjien ja valmistelijoiden jatkuvaa pysähtymistä. Ikääntyvän hyvinvointi ja aktiivisuus eivät ole itsestään selviä asioita. Niiden toteutumiseen tarvitaan välittämisen tahtoa ja sellainen ilmapiiri, missä ikääntyminen nähdään arvona ja ikääntyvät kotikaupunkinsa voimavarana.

Jotta Jyväskylästä tulisi nykyistä parempi, myös aktiivisten ja hyvinvoivien ikääntyvien ihmisten kaupunki, heidän elämänviisautensa ja osaamisensa tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin erityisesti ennaltaehkäisevässä mielessä.

Eläkkeelle siirryttäessä yksi tärkeä sosiaalinen yhteisö, työyhteisö, katoaa. Vain isoimmilla työnantajilla on omat eläkeläisyhdistyksensä mahdollistamassa tämän nivelvaiheen yksi turvaverkko. Pääasiallisesti eläkkeelle jäävä joutuu etsimään uudet yhteisöt, joissa sosiaalisia tarpeita voi tyydyttää ja joihin uuden elämänvaiheen verkostot voi rakentaa. Liian moni sanoo, ettei tunne eläkeläisyhdistysten toimintaa, jotka ovat mitä parhain vertaisyhteisö osallistumiselle, vapaaehtoistyölle ja uusille ystävyyksille.

Kaupungin tulee nykyistä enemmän kehittää lähipalveluja eläkeläisyhdistysten kanssa. Kaupungin roolina on ensisijassa edellytysten luonti ja puitteiden mahdollistaminen eläkekaupunkilaisten omaehtoiselle toiminnalle, sille ennaltaehkäisevälle.

Sitä aikaa, jolloin ikääntynyt tarvitsee kaupungin auttavaa kättä, pitää kaikin mahdollisin keinoin lyhentää. Ikääntyvien kaupunkilaisten äänen tulee kuulua aidosti palveluja suunniteltaessa. Suunnittelun tulee olla moniammatillista, ei terveydenhoitolähtöistä.

Ikääntyvän tarpeet eivät kapeudu vain säilyttämiseen ja turvallisuuteen. Ikääntynyt tarvitsee toisia ihmisiä, vuorovaikutusta, arvostusta ja itsensä toteuttamista. Hyvä elämä on elinikäistä oppimista ja mahdollisuutta asua omia tarpeita rikastavissa oloissa vaikka kesämökillä.

Sirpa Teräväinen

HL

hallituksen jäsen

Jyväskylän kokoomusnaiset

pj., Jyväskylän kansalliset seniorit ry

Osallisuuden kahvihuoneen vapaaehtoisemäntä

Jyväskylä