Blogi 9/2022

Kantaa ottavaa

Vanhusneuvosto Jyväskylässä ottaa kantaa ja antaa lausuntoja ikääntyvän väestön
tarpeista ja toiveista, mutta toteutus onkin jo monimutkaisempi. Monella ei ole omaa kulkupeliä
käytössä, joten julkisiin on tyytyminen ja nyt kirkollisvaalien ennakko äänestys olikin yksi
kompastuskivi heille, jotka asuvat pidemmän matkan päässä ja kimppakyydeillä ovat vuosia
kulkeneet tiettyinä viikonpäivinä ja kuinkas ollakaan näille päiville ei osunut ennakko äänestys, se
kirkollisvaaleissa äänestäminen on hyvin tärkeää äänestäjälle ja myös seurakunnalle.


Ilmaiset kuljetuksen uimahalleihin 2x viikossa on oivallinen, lyhyt matka kävellä kotoa pysäkille ja
menoksi, uimaan ja kuppi hyvää kahvia ja takaisin bussiin ja kotiin, mikä tässä huolestuttaa, on
päivän pituus, Tikkakoskelta Aalto Alvariin tai Wellamoon Vaajakoskella, niin näihin uinti
reissuihin tulee pituutta 5h, kun tulet kotiin lämmität sen eilisen keiton lopun ja kaadut sänkyyn,
että se siitä virkistäytymisestä, onneksi on Seniorikortti, joka on vuoden voimassa maksaa 85€
sitäkin pidetään korkeana, koska on kaupunkeja kortin saa 60€.


Alkavalla hyvinvointialueella on paljon järjestettävää, että kaikki 22 kunnan ikääntyvä väestö saa
samanlaisen palvelun ja että palvelun laatu on taattu, on sitten kysymys kotihoidon tulo asiakkaan
luokse, ruuan kotiin toimituksesta, ikääntyvien neuvolasta, lääkäriin pääsystä, fysikaalisesta
hoidosta, kuljetus palveluista. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, nyt jo tehdään kovasti töitä,
mutta tilat ja toteuttajat pitää ensi olla.

Leila Saikkonen
Jyväskylän Vanhusneuvoston jäsen
Jyväskylän Kokoomusnaiset ry
sihteeri


Blogi 8/2022

Demokratian mureneminen, demokratian puolustaminen


Demokratian suosio on maailmalla heikkenemässä. Mureneva demokratia, hiipuva usko demokraattisen järjestelmän kykyyn on globaali uhka, joka tulee ottaa vakavasti. Kansainvälinen turvallisuus on sitä paremmalla tolalla, mitä enemmän maailmassa on aitoja demokraattisia valtioita. 

Siihen, että usko demokratian merkitykseen on murentunut, on useita syitä. Ei uskota vaaleilla valittujen päättäjien olevan kyvykkäitä tekemään oikeita päätöksiä. Valtaan haluttaisiin ennemmin ilman vaaleja nousseita vahvoja johtajia, kun demokraattisesti johdetut valtiot ovat alkaneet vaikuttaa heikoilta ja tehottomilta. Saatetaan jopa ihailla maita, jotka ovat tehokkaita ja aikaansaapia; maita, joissa vaaleista välittämättä voidaan tehdä vuosikymmenten mittaisia suunnitelmia valtion kehittämiseksi.

Voi olla myös niin, että demokratian saavutuksista on nautittu jo niin kauan, ettei niitä osata enää arvostaa. Harvalla on omakohtaista kokemusta tai tuoreita muistikuvia siitä, mitä tarkoittaa demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien puute. Autoritääriset hallinnot ovat tällä vuosituhannella etääntyneet yhä kauemmas demokratiasta. Autoritäärisesti johdetut valtiot kokevat voivansa tehdä mitä tahansa, kuten mennä ja vallata toisia valtioita.

Uskoa demokratian kykyyn hoitaa yhteisiä asioita murentaa parlamentaarinen sykli. Uudet vaalit säännöllisin väliajoin tuovat mukanaan vaaleihin liittyvät, demokratiaan olennaisesti kuuluvat poliittiset väittelyt, jotka moni kuitenkin kokee turhiksi ja tarpeettomiksi, pelkäksi sanahelinäksi. On myös tosiasia, että demokraattinen päätöksenteko tarkoittaa välillä erittäin pitkiksi venyviä prosesseja.

Harvardin yliopiston poliittisen taloustieteen professori Dani Rodrikin mukaan demokraattinen politiikka, kansallisvaltion itsemääräysoikeus sekä syvä taloudellinen integraatio, globalisaatio muodostavat paradoksin, trilemman, joka ei ole ratkaistavissa. Trilemman ominaisuus paljastuu, kun tarkastelussa on valtion tavoittelemat muutokset. Jos tavoitteena on taloudellisen integraation edistäminen, on luovuttava joko kansallisvaltioajattelusta tai demokraattisesta politiikasta. Jos ensisijaista on säilyttää tai syventää demokratiaa, on valittava kansallisvaltion ja kansainvälisen taloudellisen integraation välillä. Valtion, joka haluaa korostaa kansallisvaltioajattelua ja itsemääräysoikeutta, on lopulta päätettävä, syvennetäänkö demokratiaa vai globalisaatiota. Yksikään valtio ei voi saavuttaa kaikkia kolmea yhtä aikaa. 

Demokratian puolustaminen on haaste, joka meidän kaikkien on otettava vastaan. Vaikka demokratian perusedellytykset ovatkin Suomessa kunnossa, ei meilläkään ole varaa olla huolehtimatta järjestelmien toimivuudesta.


Jaana Latvanen

Jyväskylässä 27.9.2022



Blogi 7/2022

Uupuvat lukiolaiset – rehtorin näkökulma

Reilu vuosi sitten YLE uutisoi keskinkertaisista ylioppilaista, joiden papereissa ei komeile laudatureita. Jutussa mielenterveyden asiantuntijat peräänkuuluttivat armollisuutta, keskinkertaisuuden näkyväksi tekemistä ja tavallisia ihmisiä esikuvina. Samassa artikkelissa lukiolaiset kertovat, että keskinkertaisuuden sietäminen ei ole helppoa, kun ympäröivä maailma korostaa huippuja. Tämä siitä huolimatta, että suurin osa ylioppilaista kirjoittaa keskiverrosti jossakin aineessa ja pääsee silti ylioppilaaksi.

Itse olen keskinkertainen ylioppilas. (äidinkieli C, reaali C, lyhyt matematiikka B, lyhyt saksa C, ruotsi M ja englanti M). Olin myös keskinkertainen lukiolainen, vaikka päättötodistukseni olikin vähän parempi kuin ylioppilastodistukseni.

Lukio on omasta opiskeluajastani muuttunut paljon, mutta siellä opiskelevat nuoret eivät. Nuoret käyvät läpi samaa itsenäistymis- ja identiteetin rakennusvaiheitta, jossa oma minäkuva alkaa vahvistua. Ainoa merkittävä ero omaan nuoruuteeni on nykynuorille joka suunnalta tulevat vaatimukset ja paineet. Sosiaalinen media asettaa ulkonäkövaatimuksia ja ympäröivä yhteiskunta vaatii suorittamaan nopeammin, tehokkaammin ja paremmin. Nämä vaatimukset ja paineet synnyttävät epäonnistumisen kokemuksia, kun
liian korkealle asetettuja tavoitteita ei pystykään saavuttamaan. Tästä seurauksena syntyy stressaantuneita, uupuneita ja pahoinvoivia nuoria.


Näiden stressaantuneiden lukiolaisten paineet kaikilla elämän osa-alueilla ovat kohtuuttomia ja kuormaa on onnistuttu lisäämään asettamalla lukion pitkä matematiikka merkittävimmäksi osaamisen mittariksi jatko-opintoihin. Yksi uuvuttava tekijä lisää tuhansille opiskelijoille, joiden olisi paljon kannattavampaa opiskella lyhyttä matematiikkaa paitsi mielenterveytensä ja pätevyyden kokemusten vuoksi, mutta myös
alasuuntautumisensa vuoksi (miksi pitkä matematiikka määrittää pääsyä kielten opintoihin?) Itse en olisi pärjännyt kurssiakaan pitkässä matematiikassa ja ahdistaa pelkkä ajatus, että tulevaisuuttani määrittävät rakenteet olisivat minut siihen pakottaneet.


Olemme saaneet viimeiset vuodet lukea karua kertomaa lukiolaisten hyvinvointia tarkastelleista
tutkimuksista, ja siitä huolimatta keinovalikoima heidän tukemisekseen on jäänyt kovin ohueksi. Kenen etu on uupunut ja pahoinvoiva nuori? Viimeistään nyt olisi aika herätä siihen todellisuuteen, että lukiolaisten paineet ja stressi lähes kaikilla elämäaloilla ovat jo tapissa. Nuori ei opi armollisuutta itseään kohtaan, ellei ympäristö siihen kannusta ja rakenteet sitä mahdollista. Ylen artikkeli oli raikas tuulahdus 6–12 laudaturin ylioppilaista kertovien juttujen joukossa, mutta kertomuksia ja tarinoita keskinkertaisista ylioppilaista kaivattaisiin mediaan paljon enemmän.


Terveisin keskinkertainen lukiolainen, josta tuli keskinkertainen tohtori ja onnellinen reksi.

Anna Nurmi
Konneveden yhtenäiskoulun ja lukion rehtori



Blogi 6/2022

Kesä taittuu mielenkiintoiseen ja tapahtumarikkaaseen syksyyn


Keski-Suomen Kokoomusnaiset palaa taas kesän jälkeen aktiiviseen blogien kirjoittamiseen. Yhdistyksen puheenjohtaja Raili Paavonen antoi minulle blogivuoron tälle viikolle, ja tämähän tuli itseasiassa melkein kuin tilauksesta mukavaksi tekemiseksi lennolle Barcelonasta Helsinkiin. Koronapandemian aiheuttama matkustustauko ulkomaille oli näköjään johtanut siihen, että menomatkalle en muistanut ottaa mitään tekemistä - en kirjaa, en ristikkoa tai sudokua ja tietokoneenkin akku oli tyhjänä. No, kyllähän sitä nyt neljä tuntia meni omien ajatustenkin kanssa.

Politiikan syksy käynnistyy pikkuhiljaa ja esimerkiksi Jyväskylän kaupunginvaltuusto kokoontuu syyskauden ensimmäiseen kokoukseen maanantaina 29.8. ja Keski-Suomen hyvinvointialueen valtuustokin sitä seuraavalla viikolla. Keski-Suomen Kokoomusnaisten osalta syksyn tapahtumat aloitetaan 7.9. Teamsissa pidettävällä politiikkatuokiolla, jossa alustajana on Anni Siltanen Kemianteollisuus ry:stä ja aiheena tulevaisuuden teknologiaosaaminen ja koulutuksen erityisosaaminen. Teams-politiikkatuokiot jatkuvat syksyllä ajankohtaisten aiheiden parissa, ja pääsemme pureutumaan viime aikoina ihmisiä puhuttaneisiin asioihin, kuten kiihtyvään inflaatioon, ruuan hinnan nousuun ja energiakriisiin.

Yksi tärkeä päivämäärä politiikan syksyssä on 15.9., jolloin päätyy seurakuntavaalien ehdokasasettelu. Kaikkia seurakunta-asiat eivät tietenkään kiinnosta ja moni ei kuulu kirkkoon. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin rakentunut merkittävin osin luterilaisten kristillisten arvojen pohjalle ja kirkolla on suuri merkitys arvoyhteisönä. Edelleen tänäkin päivänä seurakuntavaalit ovat siis merkittävät vaalit kokoomuksen näkökulmasta. Kirkkovaltuustoihin tarvitaan kokoomuslaisia päättäjiä, jotka tekevät taloudellisesti vastuullisia päätöksiä seurakunnissamme, edistävät toimivaa yhteistyötä esimerkiksi kuntien kanssa ja tuovat monipuolista osaamista yhteisen kirkon rakentamiseen.

Toivottavasti näemme ehdokaslistoilla Keski-Suomessa myös paljon kokoomusnaisia. Nyt on vielä pari viikkoa hyvää aikaa miettiä, lähtisikö itse ehdolle seurakuntavaaleissa. Moni tietysti odottaa myös ensi kevään eduskuntavaaleja, ja syksyn aikana päästään varmasti jo ottamaan ensiaskelia kampanjoinnin suhteen ja tapaamaan keskisuomalaisia kokoomusehdokkaita eri tapahtumissa. Vaikka kesä on ollut ihanaa aikaa, hyppään innostuneena mukaan politiikan tapahtumarikkaaseen ja mielenkiintoiseen syksyyn.


27.8.2022

Karoliina Saraste

Puheenjohtaja, Jyväskylän Kokoomusnaiset ry


Blogi 5/2022

Hoitajamitoituksen haasteet tehostetussa palveluasumisessa


Tasavallan presidentti vahvisti 9.7 2020 lain joska mukaan vanhuspalvelulakiin määrätään
henkilöstömitoitus 0,7 porrastetusti. Lakiin on kirjattu hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautiseen tehostettuun hoivaan.


Nyt siis asiasta säädetään lailla, kun tähän asti mitoitusta on ohjattu laatusuosituksilla.
Uuden hoitajamitoituksen tavoitteena on parantaa asukasturvallisuutta ja hoidon laatua
vanhustenhoidossa.


Välitön asiakastyö eli hoitotyö eroitetaan välillisestä asiakastyöstä eli ns. tukitöistä. Näin ollen hoitajat
voivat keskittyä hoitotyöhön.Välillistä tukipalvelutyötä ei oteta huomioon mitoituksessa.
Vähimmäismitoitusta nostetaan portaittain 0,7:ään 1.4 2023 mennessä. Tällä uudistuksella uskotaan
saatavan pitovoimaa alalle.


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan marraskuussa 2021 92 yksikköä suomessa ei päässyt
lakisääteiseen hoitajamitoitukseen joka oli tuolloin 0,55 hoitajaa asukasta kohden. Suurin este
hoitajamitoituksen toteutumiselle oli pula osaavasta henkilöstöstä. THL:n viimevuotisen selvityksen
mukaan hoitokoteihin saatiin palkattua lähinnä hoito-ja laitosapulaisia jotka eivät tee varsinaista
hoitotyötä.


Vanhustenhoidon pitkäaikaisiin ongelmiin ovat kuuluneet henkilöstön vähyys,suuri vaihtuvuus ja työn
kuormittavuus. Ongelma on monimuotoinen ja se liittyy koulutukseen, palkkaukseen, johtamiseen,
työhyvinvointiin ja houkuttelevuuteen.


Henkilömitoituksen toteutumiseksi on kartoitettu ratkaisuja työntekijöiden lisäämiseksi iäkkäiden
ympärivuorokautiseen hoitoon. Avuksi henkilöstön lisäämiseksi on suunniteltu mm. aloituspaikkojen
lisäämistä lähihoitaja-ja sairaanhoitajakoulutukseen, työperäistä maahanmuuttoa, erilaisten
koulutuspolkujen hyödyntämistä, hoitotyön houkuttelevuuden lisäämistä ja uuden teknologian
käyttöönottamista.


Hoitajapula ei ole uusi asia. Jo kymenen vuoden ajan on tiedetty,että suuret ikäluokat eläköityvät ja uusia
hoitajia on koulutettava. Sote-alalle tarvitaan noin 200 000 työntekijää vuoteen 2030 mennessä.
Koulutuspaikkojen lisääminen ei yksistään ratkaise hoitajapulaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi
hakeneiden määrä on lähes puolittunut seitsemässä vuodessa (opetushallitus). Tänä keväänä hakijoita
oli alle 29 000, kun 2015 hakijoita oli yli 44 000. Suurin pula on lähihoitajista, sairaanhoitajista ja
terveydenhoitajista. Hoitajamitoituksen siirtymäajan jälkeen 1.4 2023 tarvitaan 4000 uutta hoitajaa.
Kaikkien uusien paikkojen täyttäminen ei onnistu kotimaisella työvoimalla, ulkolainen työvoima auttaa
asiaa,mutta ei yksin ratkaise hoitajapulaa. Kilpailua hoitajista on muuallakin,koska hoitajapula on
ongelma myös muissa maissa.


Yksinkertaista “lääkettä” ei hoitajapulaan ole.Yhteinen tavoite on saada Suomen vanhustenhoito
ihmisoikeuksia kunnioittavalle tasolle. Kuitenkaan lain kirjain ei muutu suoraan teoiksi eikä mitoitus hoitajiksi.


Kati Somiska

Varapuheenjohtaja, Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry



Blogi 4/2022

Arvopohdiskelua


En ole koskaan pitänyt yhdistelmästä, jossa koti, uskonto ja isänmaa sidotaan yhteen. Tuo konservatiivisia arvoja korostava kokonaisuus on usein liitetty Kokoomukseen, ja tämä on aina tuottanut minulle vaikeuksia. En yksinkertaisesti pysty tukemaan väitettä, jonka mukaan juuri nuo kolme käsitettä antavat hyvän arvopohjan elämälle.

Iskulause on Wikipedian mukaan suomalainen muunnelma saksankielisistä sanoista ”Kirche, Kinder und Küche”, joilla keisari Vilhem II:n puolison Augusta Viktorian (1858-1921) sanotaan kuvailleen saksalaisten naisten keskeisiä arvoja. 

Ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

Koti ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole rauhan ja onnen tyyssija, eikä sellainen, jonka puolesta kannattaisi taistella tai jonka arvoja kannattaisi vaalia. Uskonto ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole turvaa ja vakautta tuova ajatusmaailma, eikä sellainen, jonka määräyksiä kannattaisi noudattaa tai arvoja ottaa omakseen. Isänmaa ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta tuova asuinpaikka, eikä sellainen, jossa olisi hyvä asua tai joka olisi asukkaitaan kannustava. Koti voi olla turvaton ja väkivaltainen, uskonto pakottava ja rankaiseva ja isänmaallisuus voi pahimmillaan kääntyä yltiönationalisuudeksi.

Ehkä käsitykseni kodista, uskonnosta ja isänmaasta ovat kapeita. Ehkä tämän iskulauseen termit pitäisi määritellä uudelleen. Ehkä en ole täysin ymmärtänyt, mikä tuon iskulauseen sisältö todellisuudessa on.

Jos koti ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli perhettä. Sitä ydinperhettä, johon kuuluvat isä, äiti ja lapset. Pateettiset kuvat perheestä voivat olla ahdistavia. Jos kodilla tarkoitettaisiin olotilaa, jossa jokaisella on vapaus luoda elämänsä sellaiseksi kuin itse sen haluaa, vapaus yrittää ja harrastaa oman kulttuurinsa mukaan. Ehkäpä koti on enemmän yksilönvapautta, enemmän mielentila kuin fyysinen paikka.

Jos uskonto ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli kirkkoa. Sitä kirkkoa, jonka jäseniä suurin osa suomalaisista on. Pakollinen koulun uskonnonopetus voi pahimmillaan olla vanhoillisia kirkollisia arvoja ylläpitävää. Jos uskonto nähtäisiinkin arvopohjana, jossa jokaisella on vapaus uskoa omiin arvoihinsa ja noudattaa niitä elämässään. Ehkäpä uskonto on enemmän uskoa ihmiseen, enemmän omien arvojen mukainen elämänohje kuin uskontunnustus.

Jos isänmaa ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli Suomea. Sitä Suomea, jonka asukas olen ollut syntymästäni saakka. Isänmaallisuuden korostaminen voi äärimmillään olla muunmaalaisia syrjivää. Jos isänmaalla tarkoitettaisiinkin avointa yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia, tasa-arvoa. Jos Suomi isänmaana olisikin osa länsimaisista demokraattisista valtioista koostuvaa yhteiskuntaa. Ehkäpä isänmaa on laajempi kokonaisuus kuin Suomi.

Kokoomuksen arvoja ovat muiden muassa vapaus, usko ihmiseen itsestään ja toisistaan huolehtimaan kykenevänä yksilönä ja isänmaallisuus, joka ilmenee kiintymyksenä kotimaahan. Nämä arvot eivät aiheuta minulle vaikeuksia. Näiden arvojen pohjalle voidaan rakentaa elämää.


Jaana Latvanen

28.5.2022  


Blogi 3/2022 

Oikeus ymmärtävään vuorovaikutukseen


Emme voi välttyä kuulemasta ja näkemästä mediakeskustelua, joka kohdistuu valtavalla voimalla ihmisten perusturvallisuuden kokemiseen. Jokaisen ihmisen sisäisestä psyykkisestä kyvystä on kiinni, millaisena koemme vuorovaikutuksen Eurooppaa koettelevan kriisin keskellä. Miten ihmisten sietokyvyn ymmärtää syntynyt tilanne, toistemme herkkyydet ja mielipiteet. Yksittäinen ihminen on suhteellisen voimaton, kun itseä suuremmat voimat ovat liikkeellä. Se, millaiseksi muokkaamme omat puheemme toistemme kanssa. Se, millaista vuorovaikutusta annamme itsestämme, on valinta, johon jokainen voi ja pystyy vaikuttamaan.

Kokoomusnaiset ovat huolissaan median valtavasta tiedon tulvasta sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Sota on tullut lähelle ihmisiä tiedon määrän ollessa niin suurta. Se tulee kaikkialle, missä liikumme. Tieto ei ole pahasta, kun se annostellaan oikealla määrällä. Se on pahasta, jos se täyttää ajattelumme ja päivän kulkumme. Osaammeko annostella riittävän tiedon välillä? Tarvitsemmeko jatkuvaa tilanneselvitystä sodan vaiheiden kulusta useina kertoina päivässä? Tilanteessa, jossa tieto luo pelkoa ja ahdistusta, tulee olla huolissaan. Millaisia suojautumiskeinoja itsensä ajattelulla kullakin on? Se riippuu täysin meistä jokaisesta itsestään ja kyvystä edes jollain tavoin ymmärtää ja selittää asioita, vaikka se olisi vaikeaa.

Meillä jokaisella on oikeus ymmärtävään vuorovaikutukseen. Erityisesti nyt tarvitsemme suurta viisautta nähdä tilanteita laajasti. Ukrainasta saapuu äitejä, lapsia ja ikääntyneitä ihmisiä suojaan Suomeen. Heidän vuorovaikutuksensa saattaa olla monestakin syystä puutteellista. Pelkästään jo sodan raadolliset kokemukset saattavat sulkea vuorovaikutuksen. Unohtamatta kielikynnystä suomen ja ukrainan kielten välillä.

Kokoomusnaiset esittävät, että kohdatessamme maahamme tulleita pakolaisia tai ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä auttamistyötä heidän hyväkseen. Kohdatessamme heitä, mietimme, miten suuri oikeus heillä on ymmärtävään vuorovaikutukseen.

Hallituksen kokous 29.3.2022, pj. Raili Paavonen

Blogi 2/2022

Parempia aikoja odotellessa


Parin viime vuoden aikana median jakama tieto koronaviruksen leviämisestä on ollut tavalliselle suomalaiselle jopa välttämätön paha. Iltaisin olen itsekin asettautunut television ääreen iltauutisten aikaan seuraamaan johtavien terveysviranomaisten viimeisiä määräyksiä ja ohjeita mm. maskien ja käsidesin käytöstä ja toivomaan normaalin päiväjärjestykseen siirtymistä. Ihmetyksellä on seurattu niin oman maan sairastumis- ja kuolinlukuja kuin naapurimaa Ruotsin johtavan epidemiologi Tegnellin omaperäisiä ohjeita. Ruotsalaisiahan ei määräillä vaan ohjaillaan.  Vaikutukset ovat näkyneet Ruotsin todella korkeissa kuolinluvuissa.

Vielä muutama kuukausi sitten uskoimme koronan olevan häviämässä, mutta ei. Sairastumis- ja kuolinluvut ovat pysyneet korkealla. Tähän päivään mennessä yli 3000 suomalaista on kuollut koronavirukseen, tosin valtaosalla heistä on todettu jo olleen joku perussairaus ennen koronavirustartuntaa.

Reilu kuukausi sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja uutisten sisältö muuttui koronan jäädessä taka-alalle. Presidentti Putin oli määrännyt joukkonsa veljeskansan kimppuun ja koko maailma järkyttyi. Kremlin propaganda on ollut suunnitelmallista useamman vuoden ajan. Ukrainalaiset on rinnastettu natseihin ja länsi on esitetty Venäjän tuhoamiseen pyrkivänä vihollisena. Sota ja sen uutisointi ovat aiheuttaneet sekä ahdistusta että auttamisen halua: viattomien ihmisten kohtalo on koskettanut. Sota on synnyttänyt myös maailman ja Euroopan tason sekavuustilan taloudellisine pakotteineen, energiakriiseineen ja laajentuneine sotilaallisine uhkineen.

Myös Suomen turvallisuustilanne on muuttunut ja Nato on poliittisten keskustelujen keskiössä. Lisämaustetta kevääseen tuovat paperiteollisuuden ja hoitajien lakot - sekä olympiakomitean hallituksen salaiset päätökset. On kuitenkin pakko toivoa ongelmien ratkeamista. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että tulevaisuuden näkymät voisivat olla paremmatkin…


Maija Karikoski-Kokki

Saarijärvi


BLOGI 1/2022

Äänestystahto on suurten haasteiden edessä


Aluevaalit käytiin vaativissa olosuhteissa keskellä kiihkeimmän koronapandemian kanssa. Kokoomus puolueena nousi oppositiolähtökohdistaan talousosaavana asiapuolueena paalupaikalle. Äänestäjien luottamus aluevaaleissa on merkittävä kiitos tähän asti tehdystä poliittisesta työstä. Silti kriittisemmät äänet kuultiin vaalien ajankohdasta. 

Pelko pandemian vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen sekä tietämys vaalien konkretiasta puhututtavat edelleen. Aluevaaleissa ollaan uuden edessä, jossa palvelut ja hallinto rakennetaan uudelleen. Olenkin huolissani riittävän demokratian ja äänestystahdon vaikuttavuudesta alueellamme.  

Vaaleissa vain äänestysprosentti jäi valitettavan alhaiseksi. Aluevaalien äänestysprosentti on 47,5. Varsinaisena vaalipäivänä äänestysprosentti oli 21.Luvut ovat matalia, jos niitä vertaa edellisiin vaaleihin. Viime kesänä pidettyihin kuntavaaleihin verrattuna äänestysvilkkaus on 7,6 prosenttiyksikköä pienempi. Kuntavaalien äänestysprosentti oli 55,1. Toisaalta on muistettava, että nämä olivat laatuaan ensimmäiset aluevaalit, joten aivan suoraa vertailukohtaa ei ole. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi olevansa erittäin surullinen laiskasta äänestysaktiivisuudesta. Hänen mukaansa tulos antaa huonon demokraattisen pohjan hyvinvointi alueiden työlle. viitattu: https://yle.fi/uutiset/8.2.2022

Vaaleissa menestyivät sosiaali- ja terveydenhuollon moniosaavat naiset. Heidän osuutensa oli tällä kertaa korkeampi kuin miesten. Kokoomusnaisten kärkiteemoiksi näissä historian suurimman hallintouudistuksen vaaleissa nousivatkin palvelujen saavutettavuus, tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen, kestävä terveydenhuolto sekä erillisten organisaation yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi. Vaaleja useamman naisehdokkaan mielestä kutsuttiinkin ”naisten vaaleiksi”. Aluevaaleissa tehtiin valtakunnan tasolla tiettävästi tasa-arvon historiaa. 1 379 valitusta aluevaltuutetusta 736, eli 53 prosenttia on naisia. Valituista 643, eli 47 prosenttia on miehiä. Jaottelussa on otettu huomioon vain juridiset sukupuolet. viitattu: tuomo.hyttinen@iltalehti.fi, 8.2.2022.

Kokoomus menestyi vaaleissa Keski-Suomessa. Äänestysprosentti kokoomuksen riveissä oli 15.9%. Aluevaaliehdokkaita meni läpi 11, joista seitsemän on naista. Se, millaiseksi äänestystahto seuraavissa aluevaaleissa sijoittuu jää nähtäväksi. Suurimmaksi vaikuttimeksi tulee jäämään äänestäjien käytännön kokemukset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Se on haaste, jota kuuluu jokaisen seurata.


Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry.                                   
Raili Paavonen pj.