Blogi

Blogi 5/2022

Hoitajamitoituksen haasteet tehostetussa palveluasumisessa


Tasavallan presidentti vahvisti 9.7 2020 lain joska mukaan vanhuspalvelulakiin määrätään
henkilöstömitoitus 0,7 porrastetusti. Lakiin on kirjattu hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautiseen tehostettuun hoivaan.


Nyt siis asiasta säädetään lailla, kun tähän asti mitoitusta on ohjattu laatusuosituksilla.
Uuden hoitajamitoituksen tavoitteena on parantaa asukasturvallisuutta ja hoidon laatua
vanhustenhoidossa.


Välitön asiakastyö eli hoitotyö eroitetaan välillisestä asiakastyöstä eli ns. tukitöistä. Näin ollen hoitajat
voivat keskittyä hoitotyöhön.Välillistä tukipalvelutyötä ei oteta huomioon mitoituksessa.
Vähimmäismitoitusta nostetaan portaittain 0,7:ään 1.4 2023 mennessä. Tällä uudistuksella uskotaan
saatavan pitovoimaa alalle.


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan marraskuussa 2021 92 yksikköä suomessa ei päässyt
lakisääteiseen hoitajamitoitukseen joka oli tuolloin 0,55 hoitajaa asukasta kohden. Suurin este
hoitajamitoituksen toteutumiselle oli pula osaavasta henkilöstöstä. THL:n viimevuotisen selvityksen
mukaan hoitokoteihin saatiin palkattua lähinnä hoito-ja laitosapulaisia jotka eivät tee varsinaista
hoitotyötä.


Vanhustenhoidon pitkäaikaisiin ongelmiin ovat kuuluneet henkilöstön vähyys,suuri vaihtuvuus ja työn
kuormittavuus. Ongelma on monimuotoinen ja se liittyy koulutukseen, palkkaukseen, johtamiseen,
työhyvinvointiin ja houkuttelevuuteen.


Henkilömitoituksen toteutumiseksi on kartoitettu ratkaisuja työntekijöiden lisäämiseksi iäkkäiden
ympärivuorokautiseen hoitoon. Avuksi henkilöstön lisäämiseksi on suunniteltu mm. aloituspaikkojen
lisäämistä lähihoitaja-ja sairaanhoitajakoulutukseen, työperäistä maahanmuuttoa, erilaisten
koulutuspolkujen hyödyntämistä, hoitotyön houkuttelevuuden lisäämistä ja uuden teknologian
käyttöönottamista.


Hoitajapula ei ole uusi asia. Jo kymenen vuoden ajan on tiedetty,että suuret ikäluokat eläköityvät ja uusia
hoitajia on koulutettava. Sote-alalle tarvitaan noin 200 000 työntekijää vuoteen 2030 mennessä.
Koulutuspaikkojen lisääminen ei yksistään ratkaise hoitajapulaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi
hakeneiden määrä on lähes puolittunut seitsemässä vuodessa (opetushallitus). Tänä keväänä hakijoita
oli alle 29 000, kun 2015 hakijoita oli yli 44 000. Suurin pula on lähihoitajista, sairaanhoitajista ja
terveydenhoitajista. Hoitajamitoituksen siirtymäajan jälkeen 1.4 2023 tarvitaan 4000 uutta hoitajaa.
Kaikkien uusien paikkojen täyttäminen ei onnistu kotimaisella työvoimalla, ulkolainen työvoima auttaa
asiaa,mutta ei yksin ratkaise hoitajapulaa. Kilpailua hoitajista on muuallakin,koska hoitajapula on
ongelma myös muissa maissa.


Yksinkertaista “lääkettä” ei hoitajapulaan ole.Yhteinen tavoite on saada Suomen vanhustenhoito
ihmisoikeuksia kunnioittavalle tasolle. Kuitenkaan lain kirjain ei muutu suoraan teoiksi eikä mitoitus hoitajiksi.


Kati Somiska

Blogi 4/2022

Arvopohdiskelua


En ole koskaan pitänyt yhdistelmästä, jossa koti, uskonto ja isänmaa sidotaan yhteen. Tuo konservatiivisia arvoja korostava kokonaisuus on usein liitetty Kokoomukseen, ja tämä on aina tuottanut minulle vaikeuksia. En yksinkertaisesti pysty tukemaan väitettä, jonka mukaan juuri nuo kolme käsitettä antavat hyvän arvopohjan elämälle.

Iskulause on Wikipedian mukaan suomalainen muunnelma saksankielisistä sanoista ”Kirche, Kinder und Küche”, joilla keisari Vilhem II:n puolison Augusta Viktorian (1858-1921) sanotaan kuvailleen saksalaisten naisten keskeisiä arvoja. Ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

Koti ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole rauhan ja onnen tyyssija, eikä sellainen, jonka puolesta kannattaisi taistella tai jonka arvoja kannattaisi vaalia. Uskonto ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole turvaa ja vakautta tuova ajatusmaailma, eikä sellainen, jonka määräyksiä kannattaisi noudattaa tai arvoja ottaa omakseen. Isänmaa ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta tuova asuinpaikka, eikä sellainen, jossa olisi hyvä asua tai joka olisi asukkaitaan kannustava. Koti voi olla turvaton ja väkivaltainen, uskonto pakottava ja rankaiseva ja isänmaallisuus voi pahimmillaan kääntyä yltiönationalisuudeksi.

Ehkä käsitykseni kodista, uskonnosta ja isänmaasta ovat kapeita. Ehkä tämän iskulauseen termit pitäisi määritellä uudelleen. Ehkä en ole täysin ymmärtänyt, mikä tuon iskulauseen sisältö todellisuudessa on.

Jos koti ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli perhettä. Sitä ydinperhettä, johon kuuluvat isä, äiti ja lapset. Pateettiset kuvat perheestä voivat olla ahdistavia. Jos kodilla tarkoitettaisiin olotilaa, jossa jokaisella on vapaus luoda elämänsä sellaiseksi kuin itse sen haluaa, vapaus yrittää ja harrastaa oman kulttuurinsa mukaan. Ehkäpä koti on enemmän yksilönvapautta, enemmän mielentila kuin fyysinen paikka.

Jos uskonto ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli kirkkoa. Sitä kirkkoa, jonka jäseniä suurin osa suomalaisista on. Pakollinen koulun uskonnonopetus voi pahimmillaan olla vanhoillisia kirkollisia arvoja ylläpitävää. Jos uskonto nähtäisiinkin arvopohjana, jossa jokaisella on vapaus uskoa omiin arvoihinsa ja noudattaa niitä elämässään. Ehkäpä uskonto on enemmän uskoa ihmiseen, enemmän omien arvojen mukainen elämänohje kuin uskontunnustus.

Jos isänmaa ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli Suomea. Sitä Suomea, jonka asukas olen ollut syntymästäni saakka. Isänmaallisuuden korostaminen voi äärimmillään olla muunmaalaisia syrjivää. Jos isänmaalla tarkoitettaisiinkin avointa yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia, tasa-arvoa. Jos Suomi isänmaana olisikin osa länsimaisista demokraattisista valtioista koostuvaa yhteiskuntaa. Ehkäpä isänmaa on laajempi kokonaisuus kuin Suomi.

Kokoomuksen arvoja ovat muiden muassa vapaus, usko ihmiseen itsestään ja toisistaan huolehtimaan kykenevänä yksilönä ja isänmaallisuus, joka ilmenee kiintymyksenä kotimaahan. Nämä arvot eivät aiheuta minulle vaikeuksia. Näiden arvojen pohjalle voidaan rakentaa elämää.


Jaana Latvanen

28.5.2022  

Blogi 3/2022 

Hallituksen kokous 29.3.2022, pj. Raili Paavonen

Oikeus ymmärtävään vuorovaikutukseen


Emme voi välttyä kuulemasta ja näkemästä mediakeskustelua, joka kohdistuu valtavalla voimalla ihmisten perusturvallisuuden kokemiseen. Jokaisen ihmisen sisäisestä psyykkisestä kyvystä on kiinni, millaisena koemme vuorovaikutuksen Eurooppaa koettelevan kriisin keskellä. Miten ihmisten sietokyvyn ymmärtää syntynyt tilanne, toistemme herkkyydet ja mielipiteet. Yksittäinen ihminen on suhteellisen voimaton, kun itseä suuremmat voimat ovat liikkeellä. Se, millaiseksi muokkaamme omat puheemme toistemme kanssa. Se, millaista vuorovaikutusta annamme itsestämme, on valinta, johon jokainen voi ja pystyy vaikuttamaan.

Kokoomusnaiset ovat huolissaan median valtavasta tiedon tulvasta sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Sota on tullut lähelle ihmisiä tiedon määrän ollessa niin suurta. Se tulee kaikkialle, missä liikumme. Tieto ei ole pahasta, kun se annostellaan oikealla määrällä. Se on pahasta, jos se täyttää ajattelumme ja päivän kulkumme. Osaammeko annostella riittävän tiedon välillä? Tarvitsemmeko jatkuvaa tilanneselvitystä sodan vaiheiden kulusta useina kertoina päivässä? Tilanteessa, jossa tieto luo pelkoa ja ahdistusta, tulee olla huolissaan. Millaisia suojautumiskeinoja itsensä ajattelulla kullakin on? Se riippuu täysin meistä jokaisesta itsestään ja kyvystä edes jollain tavoin ymmärtää ja selittää asioita, vaikka se olisi vaikeaa.

Meillä jokaisella on oikeus ymmärtävään vuorovaikutukseen. Erityisesti nyt tarvitsemme suurta viisautta nähdä tilanteita laajasti. Ukrainasta saapuu äitejä, lapsia ja ikääntyneitä ihmisiä suojaan Suomeen. Heidän vuorovaikutuksensa saattaa olla monestakin syystä puutteellista. Pelkästään jo sodan raadolliset kokemukset saattavat sulkea vuorovaikutuksen. Unohtamatta kielikynnystä suomen ja ukrainan kielten välillä.

Kokoomusnaiset esittävät, että kohdatessamme maahamme tulleita pakolaisia tai ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä auttamistyötä heidän hyväkseen. Kohdatessamme heitä, mietimme, miten suuri oikeus heillä on ymmärtävään vuorovaikutukseen.


Blogi 2/2022

Parempia aikoja odotellessa


Parin viime vuoden aikana median jakama tieto koronaviruksen leviämisestä on ollut tavalliselle suomalaiselle jopa välttämätön paha. Iltaisin olen itsekin asettautunut television ääreen iltauutisten aikaan seuraamaan johtavien terveysviranomaisten viimeisiä määräyksiä ja ohjeita mm. maskien ja käsidesin käytöstä ja toivomaan normaalin päiväjärjestykseen siirtymistä. Ihmetyksellä on seurattu niin oman maan sairastumis- ja kuolinlukuja kuin naapurimaa Ruotsin johtavan epidemiologi Tegnellin omaperäisiä ohjeita. Ruotsalaisiahan ei määräillä vaan ohjaillaan.  Vaikutukset ovat näkyneet Ruotsin todella korkeissa kuolinluvuissa.

Vielä muutama kuukausi sitten uskoimme koronan olevan häviämässä, mutta ei. Sairastumis- ja kuolinluvut ovat pysyneet korkealla. Tähän päivään mennessä yli 3000 suomalaista on kuollut koronavirukseen, tosin valtaosalla heistä on todettu jo olleen joku perussairaus ennen koronavirustartuntaa.

Reilu kuukausi sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja uutisten sisältö muuttui koronan jäädessä taka-alalle. Presidentti Putin oli määrännyt joukkonsa veljeskansan kimppuun ja koko maailma järkyttyi. Kremlin propaganda on ollut suunnitelmallista useamman vuoden ajan. Ukrainalaiset on rinnastettu natseihin ja länsi on esitetty Venäjän tuhoamiseen pyrkivänä vihollisena. Sota ja sen uutisointi ovat aiheuttaneet sekä ahdistusta että auttamisen halua: viattomien ihmisten kohtalo on koskettanut. Sota on synnyttänyt myös maailman ja Euroopan tason sekavuustilan taloudellisine pakotteineen, energiakriiseineen ja laajentuneine sotilaallisine uhkineen.

Myös Suomen turvallisuustilanne on muuttunut ja Nato on poliittisten keskustelujen keskiössä. Lisämaustetta kevääseen tuovat paperiteollisuuden ja hoitajien lakot - sekä olympiakomitean hallituksen salaiset päätökset. On kuitenkin pakko toivoa ongelmien ratkeamista. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että tulevaisuuden näkymät voisivat olla paremmatkin…


Maija Karikoski-Kokki

Saarijärvi

BLOGI 1/2022

Äänestystahto on suurten haasteiden edessä


Aluevaalit käytiin vaativissa olosuhteissa keskellä kiihkeimmän koronapandemian kanssa. Kokoomus puolueena nousi oppositiolähtökohdistaan talousosaavana asiapuolueena paalupaikalle. Äänestäjien luottamus aluevaaleissa on merkittävä kiitos tähän asti tehdystä poliittisesta työstä. Silti kriittisemmät äänet kuultiin vaalien ajankohdasta. Pelko pandemian vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen sekä tietämys vaalien konkretiasta puhututtavat edelleen. Aluevaaleissa ollaan uuden edessä, jossa palvelut ja hallinto rakennetaan uudelleen. Olenkin huolissani riittävän demokratian ja äänestystahdon vaikuttavuudesta alueellamme.  

Vaaleissa vain äänestysprosentti jäi valitettavan alhaiseksi. Aluevaalien äänestysprosentti on 47,5. Varsinaisena vaalipäivänä äänestysprosentti oli 21.Luvut ovat matalia, jos niitä vertaa edellisiin vaaleihin. Viime kesänä pidettyihin kuntavaaleihin verrattuna äänestysvilkkaus on 7,6 prosenttiyksikköä pienempi. Kuntavaalien äänestysprosentti oli 55,1. Toisaalta on muistettava, että nämä olivat laatuaan ensimmäiset aluevaalit, joten aivan suoraa vertailukohtaa ei ole. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi olevansa erittäin surullinen laiskasta äänestysaktiivisuudesta. Hänen mukaansa tulos antaa huonon demokraattisen pohjan hyvinvointi alueiden työlle. viitattu: https://yle.fi/uutiset/8.2.2022

Vaaleissa menestyivät sosiaali- ja terveydenhuollon moniosaavat naiset. Heidän osuutensa oli tällä kertaa korkeampi kuin miesten. Kokoomusnaisten kärkiteemoiksi näissä historian suurimman hallintouudistuksen vaaleissa nousivatkin palvelujen saavutettavuus, tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen, kestävä terveydenhuolto sekä erillisten organisaation yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi. Vaaleja useamman naisehdokkaan mielestä kutsuttiinkin ”naisten vaaleiksi”. Aluevaaleissa tehtiin valtakunnan tasolla tiettävästi tasa-arvon historiaa. 1 379 valitusta aluevaltuutetusta 736, eli 53 prosenttia on naisia. Valituista 643, eli 47 prosenttia on miehiä. Jaottelussa on otettu huomioon vain juridiset sukupuolet. viitattu: tuomo.hyttinen@iltalehti.fi, 8.2.2022.

Kokoomus menestyi vaaleissa Keski-Suomessa. Äänestysprosentti kokoomuksen riveissä oli 15.9%. Aluevaaliehdokkaita meni läpi 11, joista seitsemän on naista. Se, millaiseksi äänestystahto seuraavissa aluevaaleissa sijoittuu jää nähtäväksi. Suurimmaksi vaikuttimeksi tulee jäämään äänestäjien käytännön kokemukset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Se on haaste, jota kuuluu jokaisen seurata.


Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry.                                   
Raili Paavonen pj.

https://www.keski-suomenkokoomusnaiset.fi/