Blogi 5/23


Mietteitä vuoden 2023 kouluterveyskyselyn tuloksista

Hyvinvointialueiden 2023 vuoden kouluterveyskyselyn tulosten mukaan suurin osa lapsista ja nuorisosta voi hyvin. Kuitenkin osaa lapsista ja nuorisosta hyvinvointia kuormittaa monet erilaiset tekijät. Kyselyn tulokset antavat hyvän pohjan hyvinvoinnin edistämiseen ja keinojen kehittämiseen elämänlaadun parantamiseksi lapsille ja nuorisolle.

Kyselytuloksen mukaan nostettiin esille aiheita, joita hyödynnettäisiin hyvinvointialueilla eri päätäntäelimissä. Kouluyhteisössä tarkasteltaisiin oman hyvinvointialueen tuloksien mukaan parannettavia asioita tai palveluja. Kunnat huomioisivat kyselyn tuloksia laadittaessa hyvinvointistrategiaansa. Valtakunnantasolla politiikassa tuloksia käytettäisiin erilaisten lakien suunnittelussa ja toimeeenpanossa.

Kyselytuloksen mukaan hyvinvointialueella olisi hyvä keskustella erityisesti näistä tuloksista.

Elämään tyytyväisyys
Koettu terveydentila

Keskivaikea tai vaikea ahdistuneisuus.
Mielenterveyspalvelujen ennaltaehkäisevä työ ja avun saaminen ovat perusoikeusia.
Varhainen apu mielenterveysongelmiin vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Päihteiden käyttöön liittyvät indikaattorit
Käyttöön liittyvä varhainen ennaltaehkäisevä ohjaus ja avun antaminen.

Terveystarkastuksen laatu
Riittävästi resursseja koulu-ja opiskeluterveydenhuoltoon.

Opiskeluhuoltopalvelut
Avunsaannin helppous vai vaikeus.

Hyvinvointialueilla pitäisi nostaa lasten ja nuorten terveyden- ja sosiaalihuollon ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollon resursseja , jotta päästäisiin lapsia ja nuorisoa arvostavaan ja kunnioittavaan huolenpitoon. Nämä keinot vaikuttavat meihin kaikenikäisiin pitkälle tulevaisuuteen.

Kastehelmi Vuolle-Apiala
Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry.

BLOGI 4/23


 Matkalla omaan vanhuuteeni

Minuun teki voimakkaan vaikutuksen äskettäin uusintana esitetty Yle TV 1:n dokumenttiohjelma ”Matkalla vanhuuteen”. Ohjelman on ohjannut Jukka Kärkkäinen vuonna 2008 ja siinä esitetään muistisairaan, 77 vuotiaan Marjan mutkikasta matkaa Palvelutaloon, jonne hän ei halunnut muuttaa omasta kodistaan.  Marjan tytär ja tyttären tytär seuraavat yksin asuvan äidin ja mummin aina vaan huonompaa selviytymistä kotioloissa. Epäselväksi jäi paljonko Marja sai kodinhoito- tai terveydenhoitoapua  omasta kotikunnastaan. Järisyttävää oli, kun tytär olisi pessyt äitinsä hiukset, niin viemäritkin olivat tukossa. 

Vihdoin äidille tehtiin terveyskeskussairaalassa toimintakyvyn arviointi ja hänen todettiin tarvitsevan ympärivuorokautista hoitoa. Lähiomaisten kohtaaminen äidin muistisairauden kanssa nostatti pintaan monenlaisia tunteita ja tytär totesikin, että miksei omaisille ole kouluja tai kursseja näihin tilanteisiin.

Olemme kumppanini kanssa juuri vähän alle ja yli 80 vuotta. Ison omakotitalon hoito pihoineen on alkanut tuntua raskaalta. Kumppani nauttii aamuisin raskaammistakin ulkotöistä, vaikka lähiomaisina toppuuttelemme niistä terveydellisistä syistä. Minua ei kasvimaan kitkeminen kolmen tekonivelen voimin enää houkuttele.

Asuntomme vaatii melkein päivittäin 20 km ajomatkoja edestakaisin kauppaan tai terveyspalveluihin. Eli iso kysymys kohdallamme kuuluu, miten olemme järjestämässä elämäämme tässä ikävaiheessa?

Gerontologian professori Marja Jylhä on todennut Tampereen Yliopiston Ikääntymisen tutkimuksen symposiumissa, että Hyvinvointi vanhuudessa muodostuu

-valmistautumisesta

-sopeutumisesta 

-luopumisesta

-hyväksymisestä.


Entä henkinen toimintakyky ja mieliala iäkkäänä?  Olen pitänyt itseäni nivelvaivoistani huolimatta melko toimintakykyisenä, mutta kuuloni heikentymisen myötä joidenkin sanojen ymmärtäminen on vaikeutunut tiettyjen kirjainten häviämisen vuoksi. Varsinaisesti säikähdin,  kun kerroin silmälääkärilleni, että olen tulossa vasemman silmän toimenpiteeseen. Aikaisemmin oli sovittu, että tulen oikean silmän luomen korjaukseen. Vasta kotona ymmärsin, että olin hahmottanut oikean silmäni vasemmaksi. Lääkäri teki kuitenkin kompromissin ja teki muun toimenpiteen erimielisyyksiemme sopimiseksi.

Aistien ja nivelten vähittäinen pettäminen huolestuttaa ja saa miettimään, mitä kaikkea pitäisi järjestää, että arki sujuisi ja mieliala pysyisi kohtuullisena. Onneksi myös Keski-Suomen Hyvinvointialueella ollut 1.1.2023 lähtien ”Kotihoidon ja ikääntyvien asumisen palveluiden myöntämisperusteet”, jotka pohjautuvat iäkkään asiakkaan kokonaisvaltaiseen tilannearvioon palveluohjauksisella toimintatavalla ja käyttämällä tukena luotettavia toimintakykymittareita kuten RAI järjestelmää (Resident Assesment Instrument). Toimintakyvyn arvioimisen lisäksi järjestelmällä pystytään ennen kaikkea turvaamaan asiakkaan oman tahdon toteutuminen palveluja suunniteltaessa sekä arvioimaan hoidon ja palvelujen vaikuttavuutta. (Tuija Koivisto ja Mervi Kivistö Keski-Suomen Hyvinvointialue) (6.6.23 Keskisuomalainen)

Entä sitten jos jompikumpi joutuu omaishoitajaksi. Riittävätkö voimavarat? Äskettäin luettiin lehdestä ikävän lopun saaneesta omaishoitajuudesta, jossa omaishoitajana toiminut aviomies itsekin sairastui eikä saanut hälytettyä apua. Pariskunnalla ei ollut lähiomaisia ja onnettomuuden tutkinta osoitti, että sosiaalipalveluissa ei ole tunnistettu omaishoitajan vaativaa hoitovastuuta ja tukiverkon puuttumisesta aiheutuneita riskejä. (Pertti Mattila, Keskisuomalainen)

Ikääntymisen edetessä tulee esiin monenlaisia käytännönkin ongelmia, joihin puuttuminen vaatii itse kultakin omaa tai läheisten aktiivisuutta. Tutustuessani edellä mainittuun RAI arviointimittariin Hyvinvointialueella, niin se sisälsi perusteelliset mittarit ikääntyvän kokonaisvaltaisen terveyden, arjessa selviytymisen ja elämän mielekkääksi kokemisen muodossa. Ehkäpä niitä kannattaisi käydä ikääntyvienkin kanssa ennaltaehkäisevässä mielessä läpi eli olisiko se, se kurssi, jota alussa kerrotun Marjan tytär kyseli osatakseen suhtautua äitinsä muistisairauteen.

Gerontologi Marja Jylhä tutkii pitkäikäisyyttä, mutta on sitä mieltä, että pitkäikäisyyden saavuttaminen Suomessa ei silti ole mitään menestystarinaa. Ikääntyneiden palvelut ovat ajautuneet huonoon tilaan ja Jylhä laittaisi ne kokonaan uusiksi. Vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan ”Vanhustutkijan koronavuosi – myöhäiskeski-ikä ja pitkäikäisyyden vallankumous” (Vastapaino) hän kertoo, keitä ovat myöhäiskeski-ikäiset ja miksi heillä on hänen mielestään annettavaa.

Tässä ikävaiheessa viimeistään olen matkalla ”valmistautumaan, sopeutumaan, luopumaan ja hyväksymään” vanhuuden. Tutustuminen Marja Jylhän julkaisuihin saa minut ainakin etsimään käsiini hänen edellä mainitun kirjansa.


26.6.2023

Outi Huotari, Äänekosken Kokoomusnaiset





 Blogi 3/23

KULTTUURIHYVINVOITI ON KANNATTAVA SIJOITUS


Kulttuurihyvinvointi on kulttuurin, taiteen ja hyvinvoinnin yhteyspiste. Kulttuurihyvinvoinnin käsite on nuori ja se on kehitetty 2012–2013 käynnistyneessä Kulttuurihyvinvointia Turussa- verkostoyhteisössä. Kulttuurihyvinvointi sanana kertoo mahdollisuudesta terveyteen ja hyvinvointiin sairaudesta, olosuhteista, rajoituksista ja rajoitteista huolimatta, kulttuuriset oikeudet kuuluvat kaikille.

Kulttuuri edistää yhteisöllisyyttä, ehkäisee syrjäytymistä, antaa virikkeitä, tuo mielekkyyttä elämään, tukee mielenterveyttä sekä ylläpitää aktiivisuutta ja toimintakykyä. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat nykymaailmassa vakava ongelma, joka aiheuttaa taloudellisia kuluja. Nuorten osallistuminen yhteisölliseen taidetoimintaan vähentää yksinäisyyttä ja kannustaa osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Kulttuurin avulla ihmiset voivat löytää itselleen uuden yhteisön, johon kuulua. Tutkimuksissa on havaittu taiteen ja taiteellisen toiminnan lisäävän omien kykyjen ja vahvuuksien tunnistamista ja siten ehkäisevän syrjäytymistä. Huolien ja taloudellisen epävarmuuden aikoina kulttuurin rooli on tärkeämpi kuin koskaan.

Taiteen harrastamisella on tutkimustulosten mukaan myös positiivista vaikutusta työhyvinvointiin. Taiteen ja kulttuuritoiminnan on havaittu vähentävän stressiä sekä suojaavan työntekijöitä henkiseltä uupumukselta. Norjassa toteutetun tutkimuksen mukaan osallistuminen kulttuuritoimintaan on yhteyksissä hyvään koettuun terveyteen, vähäiseen ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. 

Taiteiden käyttöä ja taiteen merkitystä on tutkittu osana hoito- ja hoivatyötä sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa sekä osana ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta. Tutkimusten mukaan taide ja taiteellinen toiminta parantaa hoitotuloksia, vähentää fyysisiä ja psyykkisiä oireita sekä vähentää rauhoittavien- ja kipulääkkeiden tarvetta ja käyttöä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella on myös vahvaa näyttöä taiteen ja taiteellisen toiminnan positiivisista vaikutuksista mielen hyvinvointiin, mielenterveyteen sekä mielen sairauksista paranemiseen ja toipumiseen.

Hyvinvointiimme vaikuttavista tekijöistä 80 % tulee muualta kuin Sote-palveluista. Palveluissa tulisi siirtyä ennaltaehkäisyyn siten, että sote-palveluiden kuormitus vähenisi ja hyvinvointimme paranisi. Erilaiset taidelähtöiset toimintamuodot sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat osoittaneet vaikuttavuutensa. Taidetoiminta on otettava vahvasti huomioon Sote-palveluissa, erityisesti ennaltaehkäisevässä toiminnassa.

Kulttuuripalveluilla on vahva asema yhteisöllisyyden ja avoimen keskustelun rakennusaineena läpi elämän vanhusikään asti. Viime vuosina tietoisuus taiteen ja kulttuurin vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin on lisääntynyt, varsinkin sen ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Yhteiskunnan taloudellinen panostus kulttuuriin on kannattava sijoitus suomalaisten hyvinvoinnille. Kulttuuri on myös keskeinen osa sivistystä, se kuuluu kaikille ja antaa meille yhteisen kielen.


Kati Somiska

Varapuheenjohtaja, Keski-Suomen Kokoomusnaiset




Blogi 2/23


Pidetään toisistamme huolta ja uskalletaan auttaa


Viime aikoina on joutunut melko usein lukemaan lehtien palstoilta, miten joku on saatuaan sairauskohtauksen odottanut apua lattialla maaten, eikä kukaan ole tullut auttamaan. Joku on liukastunut jäisellä kadulla ja toinen on ollut ongelmissa parkkihallin järjestelmien kanssa. Kukaan ei ole tullut kysymään, onko kaikki kunnossa tai tarvitaanko apua. Kunnes kuitenkin joku on viimein tullut paikalle ja reagoinut tilanteeseen niin kuin kenen tahansa meistä pitäisi.

Moni voi ajatella helposti, että seuraava ohikulkija varmasti auttaa tai jos paikalla on kymmeniä ihmisiä, voi vaikuttaa siltä, että ei tilanne nyt niin vakava ole, koska muutkin suhtautuvat rauhallisesti tilanteeseen. Jollakin voi olla aidosti kiire jonnekin ja joku puolestaan menee itse paniikkiin eikä uskalla lähestyä autettavaa henkilöä. Syitä auttamattomuuteen on varmasti vaikka kuinka paljon.

Samalla suomalaisten auttamishalu on kuitenkin ollut korkealla tasolla esimerkiksi ukrainalaisten suhteen, mikä on loistava juttu. Suomalaiset lahjoittavat myös rahaa erilaisiin keräyksiin, ja etenkin joulun alla moni innostuu levittämään joulumieltä lahjoitusten muodossa. Suomalaisista löytyy selvästi paljon hyväntahtoisuutta ja auttamisen halua.

On toki niin, että tilisiirto on helppo toteuttaa anonyymisti parilla klikkauksella ja hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa monta kassillista vaatteita ilman, että tarvitsee kohdata ketään. Kun auttaa tuntematonta ihmistä, joka on kadulla makaamassa tai jonka ostokset ovat levinneet kaupan lattialle, joutuu väkisinkin kohtaamaan toisen ja asettamaan itsensä uuteen ja vieraaseen tilanteeseen. Joku voi epäröidä avun tarjoamista, jos toinen ei tarvitsekaan apua. Silloin avun tarjoaminen voi hävettää, kun tuli tulkinneeksi tilanteen väärin. Joku saattaa myös luulla, että ei osaa auttaa tai pahentaa vain tilannetta.

Silti epäröinnistä ja erilaisista tilanteen tulkinnoista huolimatta arkitilanteiden auttamista tarvitaan enemmän. Pieni hyvä teko voi pelastaa jonkun hengen tai edistää merkittävästi henkilön vointia tai paranemista. Jos joskus tuleekin vastaan tilanne, että menee tarjoamaan apua henkilölle, joka onkin esimerkiksi vain nukahtanut eikä tarvitse apua, niin harvemmin kukaan avuntarjouksista suuttuu tai loukkaantuu. Päinvastoin – vaikkei apua tarvittaisikaan, se voi tuoda hyvän mielen, kun saa kuulla toisen auttamisaikeista ja hyväntahtoisuudesta.

Muistetaan siis pitää toisistamme huolta ja tarjota apua matalalla kynnyksellä.


Karoliina Saraste

eduskuntavaaliehdokas, Keski-Suomi

YTM, työllisyysasiantuntija





Blogi 1/2023


Vammaispalvelulain uudistus on arvovalinta


Tällä hetkellä eduskunnassa on käsittelyssä vammaispalvelulain uudistus, joka on kirjattu
hallitusohjelmaan. Käsittely on vielä kesken ja näyttää todennäköiseltä, että nykyinen eduskunta ei ehdi tätä lakiesitystä käsitellä.


Vammaispalvelulaki ei koske suuria joukkoja, mutta heitä, joita se koskettaa, se on erittäin merkittävä. He ovat niitä kaikkien heikompia ihmisiä, jotka jäävät vaalien lähestyessä yleensä muiden ihmisten ja äänestäjien ”jalkoihin”. Hallitus voi syyttää tilanteesta kriisejä tai oppositiota, mutta tosiasia on, että hallituksella on ollut valta viedä läpi tämä merkittävä lainsäädännön uudistus eduskunnassa (viitattu: HS 13.1.2023.)


Vammaispalvelulain uudistus on odottanut ajantasaistamista kauan. Vammaispalvelulakia on yritetty
uudistaa useiden aikaisempien hallitusten toimesta tuloksetta lähes 20 vuotta. Aikaennätyksiä
rikotaan muissakin tärkeissä kysymyksissä kuin Olkiluoto 3:n rakentamisessa. Yhteistä molemmille
on, että ne ovat vieneet kohtuuttoman paljon aikaa.


Kehitysvammaliitto on todennut, että perustuslakivaliokunta ei hyväksy vammaispalvelulakia
nykymuodossa. Valiokunnan edellyttämät muutokset koskevat lain perusratkaisuja ja vaativat
mittavia säädösvalmisteluja. Kehitysvammaliitto vammaisten ihmisten etujärjestönä pitää tärkeänä,
että lain jatkovalmistelu tehdään huolella, jotta saadaan laki, joka turvaa vammaisten ihmisten
oikeudet nykyistä merkittävästi paremmin. Keskeisiä asioita lakiuudistuksessa ovat esimerkiksi
ikääntyneen kehitysvammaisen henkilön palvelut, vammaisen lapsen tuen tarpeiden määrittely ja
hengityslaitteita käyttävien henkilöiden asema. (viitattu: PeVl 79/2022 vp.)


Siirtymävaiheen lainsäädäntö turvaa vammaispalveluiden järjestämisen, mutta on todella merkillistä
pohtia uusien hyvinvointialueiden roolia kokonaisuudessa ilman ajantasaista lainsäädäntöä. Näinkin
tärkeä asia kuin vammaisten ihmisten palveluiden järjestäminen. Sosiaali- ja terveysvaliokuntaa
johtava Markus Lohi (kesk.) toteaa valiokunnan työlistalla olevan vammaispalvelulain käsittelyn
olevan “kimurantti” kokonaisuudistus. Hanke ei jaa hallituspuolueita, mutta asiasta odotetaan
lausuntoa perustuslakivaliokunnalta. Jos se vaatii esitykseen laajoja muutoksia, niiden käsittelyyn
eivät välttämättä valiokunnan resurssit riitä. Riskinä on, että aika loppuu kesken ja on päätettävä,
mitkä lait jätetään käsittelemättä, Lohi toteaa. (viitattu: HS 10.1.2023.)


Vammaispalvelualalla työskentelee useiden eri alojen asiantuntijoita. He ovat huolissaan
vammaispalvelulain uudistuksen keskeneräisyydestä ja sen vaikutuksesta ihmisiin sekä palveluiden
tuottamiseen hyvinvointialueilla. Erikoisinta on, että hyvinvointialueet ”puskettiin” läpi, mutta
laadukkaaseen toimintaan vaadittavaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntökokonaisuutta ei
saatu valmiiksi.


Voidaan myös avoimesti kysyä, että kuinka tämä on mahdollista? Valitettavasti aika tulee vastaan
tällä hallituskaudella. On myös todettava, että huonoa lakia näin merkittävässä asiassa ei saakaan
päästää ulos! Vammaispalvelulain uudistus on arvovalinta, jolla tuetaan heikommassa asemassa
olevien ihmisten hyvinvointi ja palvelut. Seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle jää päätettäväksi
vammaispalvelulain uudistuksen loppuunsaattaminen.

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry.
Raili Paavonen, pj.


Blogi 9/2022

Kantaa ottavaa

Vanhusneuvosto Jyväskylässä ottaa kantaa ja antaa lausuntoja ikääntyvän väestön
tarpeista ja toiveista, mutta toteutus onkin jo monimutkaisempi. Monella ei ole omaa kulkupeliä
käytössä, joten julkisiin on tyytyminen ja nyt kirkollisvaalien ennakko äänestys olikin yksi
kompastuskivi heille, jotka asuvat pidemmän matkan päässä ja kimppakyydeillä ovat vuosia
kulkeneet tiettyinä viikonpäivinä ja kuinkas ollakaan näille päiville ei osunut ennakko äänestys, se
kirkollisvaaleissa äänestäminen on hyvin tärkeää äänestäjälle ja myös seurakunnalle.


Ilmaiset kuljetuksen uimahalleihin 2x viikossa on oivallinen, lyhyt matka kävellä kotoa pysäkille ja
menoksi, uimaan ja kuppi hyvää kahvia ja takaisin bussiin ja kotiin, mikä tässä huolestuttaa, on
päivän pituus, Tikkakoskelta Aalto Alvariin tai Wellamoon Vaajakoskella, niin näihin uinti
reissuihin tulee pituutta 5h, kun tulet kotiin lämmität sen eilisen keiton lopun ja kaadut sänkyyn,
että se siitä virkistäytymisestä, onneksi on Seniorikortti, joka on vuoden voimassa maksaa 85€
sitäkin pidetään korkeana, koska on kaupunkeja kortin saa 60€.


Alkavalla hyvinvointialueella on paljon järjestettävää, että kaikki 22 kunnan ikääntyvä väestö saa
samanlaisen palvelun ja että palvelun laatu on taattu, on sitten kysymys kotihoidon tulo asiakkaan
luokse, ruuan kotiin toimituksesta, ikääntyvien neuvolasta, lääkäriin pääsystä, fysikaalisesta
hoidosta, kuljetus palveluista. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, nyt jo tehdään kovasti töitä,
mutta tilat ja toteuttajat pitää ensi olla.

Leila Saikkonen
Jyväskylän Vanhusneuvoston jäsen
Jyväskylän Kokoomusnaiset ry
sihteeri


Blogi 8/2022

Demokratian mureneminen, demokratian puolustaminen


Demokratian suosio on maailmalla heikkenemässä. Mureneva demokratia, hiipuva usko demokraattisen järjestelmän kykyyn on globaali uhka, joka tulee ottaa vakavasti. Kansainvälinen turvallisuus on sitä paremmalla tolalla, mitä enemmän maailmassa on aitoja demokraattisia valtioita. 

Siihen, että usko demokratian merkitykseen on murentunut, on useita syitä. Ei uskota vaaleilla valittujen päättäjien olevan kyvykkäitä tekemään oikeita päätöksiä. Valtaan haluttaisiin ennemmin ilman vaaleja nousseita vahvoja johtajia, kun demokraattisesti johdetut valtiot ovat alkaneet vaikuttaa heikoilta ja tehottomilta. Saatetaan jopa ihailla maita, jotka ovat tehokkaita ja aikaansaapia; maita, joissa vaaleista välittämättä voidaan tehdä vuosikymmenten mittaisia suunnitelmia valtion kehittämiseksi.

Voi olla myös niin, että demokratian saavutuksista on nautittu jo niin kauan, ettei niitä osata enää arvostaa. Harvalla on omakohtaista kokemusta tai tuoreita muistikuvia siitä, mitä tarkoittaa demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien puute. Autoritääriset hallinnot ovat tällä vuosituhannella etääntyneet yhä kauemmas demokratiasta. Autoritäärisesti johdetut valtiot kokevat voivansa tehdä mitä tahansa, kuten mennä ja vallata toisia valtioita.

Uskoa demokratian kykyyn hoitaa yhteisiä asioita murentaa parlamentaarinen sykli. Uudet vaalit säännöllisin väliajoin tuovat mukanaan vaaleihin liittyvät, demokratiaan olennaisesti kuuluvat poliittiset väittelyt, jotka moni kuitenkin kokee turhiksi ja tarpeettomiksi, pelkäksi sanahelinäksi. On myös tosiasia, että demokraattinen päätöksenteko tarkoittaa välillä erittäin pitkiksi venyviä prosesseja.

Harvardin yliopiston poliittisen taloustieteen professori Dani Rodrikin mukaan demokraattinen politiikka, kansallisvaltion itsemääräysoikeus sekä syvä taloudellinen integraatio, globalisaatio muodostavat paradoksin, trilemman, joka ei ole ratkaistavissa. Trilemman ominaisuus paljastuu, kun tarkastelussa on valtion tavoittelemat muutokset. Jos tavoitteena on taloudellisen integraation edistäminen, on luovuttava joko kansallisvaltioajattelusta tai demokraattisesta politiikasta. Jos ensisijaista on säilyttää tai syventää demokratiaa, on valittava kansallisvaltion ja kansainvälisen taloudellisen integraation välillä. Valtion, joka haluaa korostaa kansallisvaltioajattelua ja itsemääräysoikeutta, on lopulta päätettävä, syvennetäänkö demokratiaa vai globalisaatiota. Yksikään valtio ei voi saavuttaa kaikkia kolmea yhtä aikaa. 

Demokratian puolustaminen on haaste, joka meidän kaikkien on otettava vastaan. Vaikka demokratian perusedellytykset ovatkin Suomessa kunnossa, ei meilläkään ole varaa olla huolehtimatta järjestelmien toimivuudesta.


Jaana Latvanen

Jyväskylässä 27.9.2022



Blogi 7/2022

Uupuvat lukiolaiset – rehtorin näkökulma

Reilu vuosi sitten YLE uutisoi keskinkertaisista ylioppilaista, joiden papereissa ei komeile laudatureita. Jutussa mielenterveyden asiantuntijat peräänkuuluttivat armollisuutta, keskinkertaisuuden näkyväksi tekemistä ja tavallisia ihmisiä esikuvina. Samassa artikkelissa lukiolaiset kertovat, että keskinkertaisuuden sietäminen ei ole helppoa, kun ympäröivä maailma korostaa huippuja. Tämä siitä huolimatta, että suurin osa ylioppilaista kirjoittaa keskiverrosti jossakin aineessa ja pääsee silti ylioppilaaksi.

Itse olen keskinkertainen ylioppilas. (äidinkieli C, reaali C, lyhyt matematiikka B, lyhyt saksa C, ruotsi M ja englanti M). Olin myös keskinkertainen lukiolainen, vaikka päättötodistukseni olikin vähän parempi kuin ylioppilastodistukseni.

Lukio on omasta opiskeluajastani muuttunut paljon, mutta siellä opiskelevat nuoret eivät. Nuoret käyvät läpi samaa itsenäistymis- ja identiteetin rakennusvaiheitta, jossa oma minäkuva alkaa vahvistua. Ainoa merkittävä ero omaan nuoruuteeni on nykynuorille joka suunnalta tulevat vaatimukset ja paineet. Sosiaalinen media asettaa ulkonäkövaatimuksia ja ympäröivä yhteiskunta vaatii suorittamaan nopeammin, tehokkaammin ja paremmin. Nämä vaatimukset ja paineet synnyttävät epäonnistumisen kokemuksia, kun
liian korkealle asetettuja tavoitteita ei pystykään saavuttamaan. Tästä seurauksena syntyy stressaantuneita, uupuneita ja pahoinvoivia nuoria.


Näiden stressaantuneiden lukiolaisten paineet kaikilla elämän osa-alueilla ovat kohtuuttomia ja kuormaa on onnistuttu lisäämään asettamalla lukion pitkä matematiikka merkittävimmäksi osaamisen mittariksi jatko-opintoihin. Yksi uuvuttava tekijä lisää tuhansille opiskelijoille, joiden olisi paljon kannattavampaa opiskella lyhyttä matematiikkaa paitsi mielenterveytensä ja pätevyyden kokemusten vuoksi, mutta myös
alasuuntautumisensa vuoksi (miksi pitkä matematiikka määrittää pääsyä kielten opintoihin?) Itse en olisi pärjännyt kurssiakaan pitkässä matematiikassa ja ahdistaa pelkkä ajatus, että tulevaisuuttani määrittävät rakenteet olisivat minut siihen pakottaneet.


Olemme saaneet viimeiset vuodet lukea karua kertomaa lukiolaisten hyvinvointia tarkastelleista
tutkimuksista, ja siitä huolimatta keinovalikoima heidän tukemisekseen on jäänyt kovin ohueksi. Kenen etu on uupunut ja pahoinvoiva nuori? Viimeistään nyt olisi aika herätä siihen todellisuuteen, että lukiolaisten paineet ja stressi lähes kaikilla elämäaloilla ovat jo tapissa. Nuori ei opi armollisuutta itseään kohtaan, ellei ympäristö siihen kannusta ja rakenteet sitä mahdollista. Ylen artikkeli oli raikas tuulahdus 6–12 laudaturin ylioppilaista kertovien juttujen joukossa, mutta kertomuksia ja tarinoita keskinkertaisista ylioppilaista kaivattaisiin mediaan paljon enemmän.


Terveisin keskinkertainen lukiolainen, josta tuli keskinkertainen tohtori ja onnellinen reksi.

Anna Nurmi
Konneveden yhtenäiskoulun ja lukion rehtori



Blogi 6/2022

Kesä taittuu mielenkiintoiseen ja tapahtumarikkaaseen syksyyn


Keski-Suomen Kokoomusnaiset palaa taas kesän jälkeen aktiiviseen blogien kirjoittamiseen. Yhdistyksen puheenjohtaja Raili Paavonen antoi minulle blogivuoron tälle viikolle, ja tämähän tuli itseasiassa melkein kuin tilauksesta mukavaksi tekemiseksi lennolle Barcelonasta Helsinkiin. Koronapandemian aiheuttama matkustustauko ulkomaille oli näköjään johtanut siihen, että menomatkalle en muistanut ottaa mitään tekemistä - en kirjaa, en ristikkoa tai sudokua ja tietokoneenkin akku oli tyhjänä. No, kyllähän sitä nyt neljä tuntia meni omien ajatustenkin kanssa.

Politiikan syksy käynnistyy pikkuhiljaa ja esimerkiksi Jyväskylän kaupunginvaltuusto kokoontuu syyskauden ensimmäiseen kokoukseen maanantaina 29.8. ja Keski-Suomen hyvinvointialueen valtuustokin sitä seuraavalla viikolla. Keski-Suomen Kokoomusnaisten osalta syksyn tapahtumat aloitetaan 7.9. Teamsissa pidettävällä politiikkatuokiolla, jossa alustajana on Anni Siltanen Kemianteollisuus ry:stä ja aiheena tulevaisuuden teknologiaosaaminen ja koulutuksen erityisosaaminen. Teams-politiikkatuokiot jatkuvat syksyllä ajankohtaisten aiheiden parissa, ja pääsemme pureutumaan viime aikoina ihmisiä puhuttaneisiin asioihin, kuten kiihtyvään inflaatioon, ruuan hinnan nousuun ja energiakriisiin.

Yksi tärkeä päivämäärä politiikan syksyssä on 15.9., jolloin päätyy seurakuntavaalien ehdokasasettelu. Kaikkia seurakunta-asiat eivät tietenkään kiinnosta ja moni ei kuulu kirkkoon. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin rakentunut merkittävin osin luterilaisten kristillisten arvojen pohjalle ja kirkolla on suuri merkitys arvoyhteisönä. Edelleen tänäkin päivänä seurakuntavaalit ovat siis merkittävät vaalit kokoomuksen näkökulmasta. Kirkkovaltuustoihin tarvitaan kokoomuslaisia päättäjiä, jotka tekevät taloudellisesti vastuullisia päätöksiä seurakunnissamme, edistävät toimivaa yhteistyötä esimerkiksi kuntien kanssa ja tuovat monipuolista osaamista yhteisen kirkon rakentamiseen.

Toivottavasti näemme ehdokaslistoilla Keski-Suomessa myös paljon kokoomusnaisia. Nyt on vielä pari viikkoa hyvää aikaa miettiä, lähtisikö itse ehdolle seurakuntavaaleissa. Moni tietysti odottaa myös ensi kevään eduskuntavaaleja, ja syksyn aikana päästään varmasti jo ottamaan ensiaskelia kampanjoinnin suhteen ja tapaamaan keskisuomalaisia kokoomusehdokkaita eri tapahtumissa. Vaikka kesä on ollut ihanaa aikaa, hyppään innostuneena mukaan politiikan tapahtumarikkaaseen ja mielenkiintoiseen syksyyn.


27.8.2022

Karoliina Saraste

Puheenjohtaja, Jyväskylän Kokoomusnaiset ry


Blogi 5/2022

Hoitajamitoituksen haasteet tehostetussa palveluasumisessa


Tasavallan presidentti vahvisti 9.7 2020 lain joska mukaan vanhuspalvelulakiin määrätään
henkilöstömitoitus 0,7 porrastetusti. Lakiin on kirjattu hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautiseen tehostettuun hoivaan.


Nyt siis asiasta säädetään lailla, kun tähän asti mitoitusta on ohjattu laatusuosituksilla.
Uuden hoitajamitoituksen tavoitteena on parantaa asukasturvallisuutta ja hoidon laatua
vanhustenhoidossa.


Välitön asiakastyö eli hoitotyö eroitetaan välillisestä asiakastyöstä eli ns. tukitöistä. Näin ollen hoitajat
voivat keskittyä hoitotyöhön.Välillistä tukipalvelutyötä ei oteta huomioon mitoituksessa.
Vähimmäismitoitusta nostetaan portaittain 0,7:ään 1.4 2023 mennessä. Tällä uudistuksella uskotaan
saatavan pitovoimaa alalle.


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan marraskuussa 2021 92 yksikköä suomessa ei päässyt
lakisääteiseen hoitajamitoitukseen joka oli tuolloin 0,55 hoitajaa asukasta kohden. Suurin este
hoitajamitoituksen toteutumiselle oli pula osaavasta henkilöstöstä. THL:n viimevuotisen selvityksen
mukaan hoitokoteihin saatiin palkattua lähinnä hoito-ja laitosapulaisia jotka eivät tee varsinaista
hoitotyötä.


Vanhustenhoidon pitkäaikaisiin ongelmiin ovat kuuluneet henkilöstön vähyys,suuri vaihtuvuus ja työn
kuormittavuus. Ongelma on monimuotoinen ja se liittyy koulutukseen, palkkaukseen, johtamiseen,
työhyvinvointiin ja houkuttelevuuteen.


Henkilömitoituksen toteutumiseksi on kartoitettu ratkaisuja työntekijöiden lisäämiseksi iäkkäiden
ympärivuorokautiseen hoitoon. Avuksi henkilöstön lisäämiseksi on suunniteltu mm. aloituspaikkojen
lisäämistä lähihoitaja-ja sairaanhoitajakoulutukseen, työperäistä maahanmuuttoa, erilaisten
koulutuspolkujen hyödyntämistä, hoitotyön houkuttelevuuden lisäämistä ja uuden teknologian
käyttöönottamista.


Hoitajapula ei ole uusi asia. Jo kymenen vuoden ajan on tiedetty,että suuret ikäluokat eläköityvät ja uusia
hoitajia on koulutettava. Sote-alalle tarvitaan noin 200 000 työntekijää vuoteen 2030 mennessä.
Koulutuspaikkojen lisääminen ei yksistään ratkaise hoitajapulaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi
hakeneiden määrä on lähes puolittunut seitsemässä vuodessa (opetushallitus). Tänä keväänä hakijoita
oli alle 29 000, kun 2015 hakijoita oli yli 44 000. Suurin pula on lähihoitajista, sairaanhoitajista ja
terveydenhoitajista. Hoitajamitoituksen siirtymäajan jälkeen 1.4 2023 tarvitaan 4000 uutta hoitajaa.
Kaikkien uusien paikkojen täyttäminen ei onnistu kotimaisella työvoimalla, ulkolainen työvoima auttaa
asiaa,mutta ei yksin ratkaise hoitajapulaa. Kilpailua hoitajista on muuallakin,koska hoitajapula on
ongelma myös muissa maissa.


Yksinkertaista “lääkettä” ei hoitajapulaan ole.Yhteinen tavoite on saada Suomen vanhustenhoito
ihmisoikeuksia kunnioittavalle tasolle. Kuitenkaan lain kirjain ei muutu suoraan teoiksi eikä mitoitus hoitajiksi.


Kati Somiska

Varapuheenjohtaja, Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry



Blogi 4/2022

Arvopohdiskelua


En ole koskaan pitänyt yhdistelmästä, jossa koti, uskonto ja isänmaa sidotaan yhteen. Tuo konservatiivisia arvoja korostava kokonaisuus on usein liitetty Kokoomukseen, ja tämä on aina tuottanut minulle vaikeuksia. En yksinkertaisesti pysty tukemaan väitettä, jonka mukaan juuri nuo kolme käsitettä antavat hyvän arvopohjan elämälle.

Iskulause on Wikipedian mukaan suomalainen muunnelma saksankielisistä sanoista ”Kirche, Kinder und Küche”, joilla keisari Vilhem II:n puolison Augusta Viktorian (1858-1921) sanotaan kuvailleen saksalaisten naisten keskeisiä arvoja. 

Ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

Koti ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole rauhan ja onnen tyyssija, eikä sellainen, jonka puolesta kannattaisi taistella tai jonka arvoja kannattaisi vaalia. Uskonto ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole turvaa ja vakautta tuova ajatusmaailma, eikä sellainen, jonka määräyksiä kannattaisi noudattaa tai arvoja ottaa omakseen. Isänmaa ei kuitenkaan aina eikä kaikille ole tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta tuova asuinpaikka, eikä sellainen, jossa olisi hyvä asua tai joka olisi asukkaitaan kannustava. Koti voi olla turvaton ja väkivaltainen, uskonto pakottava ja rankaiseva ja isänmaallisuus voi pahimmillaan kääntyä yltiönationalisuudeksi.

Ehkä käsitykseni kodista, uskonnosta ja isänmaasta ovat kapeita. Ehkä tämän iskulauseen termit pitäisi määritellä uudelleen. Ehkä en ole täysin ymmärtänyt, mikä tuon iskulauseen sisältö todellisuudessa on.

Jos koti ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli perhettä. Sitä ydinperhettä, johon kuuluvat isä, äiti ja lapset. Pateettiset kuvat perheestä voivat olla ahdistavia. Jos kodilla tarkoitettaisiin olotilaa, jossa jokaisella on vapaus luoda elämänsä sellaiseksi kuin itse sen haluaa, vapaus yrittää ja harrastaa oman kulttuurinsa mukaan. Ehkäpä koti on enemmän yksilönvapautta, enemmän mielentila kuin fyysinen paikka.

Jos uskonto ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli kirkkoa. Sitä kirkkoa, jonka jäseniä suurin osa suomalaisista on. Pakollinen koulun uskonnonopetus voi pahimmillaan olla vanhoillisia kirkollisia arvoja ylläpitävää. Jos uskonto nähtäisiinkin arvopohjana, jossa jokaisella on vapaus uskoa omiin arvoihinsa ja noudattaa niitä elämässään. Ehkäpä uskonto on enemmän uskoa ihmiseen, enemmän omien arvojen mukainen elämänohje kuin uskontunnustus.

Jos isänmaa ei tarkoittaisikaan sitä, mitä sen aiemmin olen ymmärtänyt tarkoittavan eli Suomea. Sitä Suomea, jonka asukas olen ollut syntymästäni saakka. Isänmaallisuuden korostaminen voi äärimmillään olla muunmaalaisia syrjivää. Jos isänmaalla tarkoitettaisiinkin avointa yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia, tasa-arvoa. Jos Suomi isänmaana olisikin osa länsimaisista demokraattisista valtioista koostuvaa yhteiskuntaa. Ehkäpä isänmaa on laajempi kokonaisuus kuin Suomi.

Kokoomuksen arvoja ovat muiden muassa vapaus, usko ihmiseen itsestään ja toisistaan huolehtimaan kykenevänä yksilönä ja isänmaallisuus, joka ilmenee kiintymyksenä kotimaahan. Nämä arvot eivät aiheuta minulle vaikeuksia. Näiden arvojen pohjalle voidaan rakentaa elämää.


Jaana Latvanen

28.5.2022  


Blogi 3/2022 

Oikeus ymmärtävään vuorovaikutukseen


Emme voi välttyä kuulemasta ja näkemästä mediakeskustelua, joka kohdistuu valtavalla voimalla ihmisten perusturvallisuuden kokemiseen. Jokaisen ihmisen sisäisestä psyykkisestä kyvystä on kiinni, millaisena koemme vuorovaikutuksen Eurooppaa koettelevan kriisin keskellä. Miten ihmisten sietokyvyn ymmärtää syntynyt tilanne, toistemme herkkyydet ja mielipiteet. Yksittäinen ihminen on suhteellisen voimaton, kun itseä suuremmat voimat ovat liikkeellä. Se, millaiseksi muokkaamme omat puheemme toistemme kanssa. Se, millaista vuorovaikutusta annamme itsestämme, on valinta, johon jokainen voi ja pystyy vaikuttamaan.

Kokoomusnaiset ovat huolissaan median valtavasta tiedon tulvasta sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Sota on tullut lähelle ihmisiä tiedon määrän ollessa niin suurta. Se tulee kaikkialle, missä liikumme. Tieto ei ole pahasta, kun se annostellaan oikealla määrällä. Se on pahasta, jos se täyttää ajattelumme ja päivän kulkumme. Osaammeko annostella riittävän tiedon välillä? Tarvitsemmeko jatkuvaa tilanneselvitystä sodan vaiheiden kulusta useina kertoina päivässä? Tilanteessa, jossa tieto luo pelkoa ja ahdistusta, tulee olla huolissaan. Millaisia suojautumiskeinoja itsensä ajattelulla kullakin on? Se riippuu täysin meistä jokaisesta itsestään ja kyvystä edes jollain tavoin ymmärtää ja selittää asioita, vaikka se olisi vaikeaa.

Meillä jokaisella on oikeus ymmärtävään vuorovaikutukseen. Erityisesti nyt tarvitsemme suurta viisautta nähdä tilanteita laajasti. Ukrainasta saapuu äitejä, lapsia ja ikääntyneitä ihmisiä suojaan Suomeen. Heidän vuorovaikutuksensa saattaa olla monestakin syystä puutteellista. Pelkästään jo sodan raadolliset kokemukset saattavat sulkea vuorovaikutuksen. Unohtamatta kielikynnystä suomen ja ukrainan kielten välillä.

Kokoomusnaiset esittävät, että kohdatessamme maahamme tulleita pakolaisia tai ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä auttamistyötä heidän hyväkseen. Kohdatessamme heitä, mietimme, miten suuri oikeus heillä on ymmärtävään vuorovaikutukseen.

Hallituksen kokous 29.3.2022, pj. Raili Paavonen

Blogi 2/2022

Parempia aikoja odotellessa


Parin viime vuoden aikana median jakama tieto koronaviruksen leviämisestä on ollut tavalliselle suomalaiselle jopa välttämätön paha. Iltaisin olen itsekin asettautunut television ääreen iltauutisten aikaan seuraamaan johtavien terveysviranomaisten viimeisiä määräyksiä ja ohjeita mm. maskien ja käsidesin käytöstä ja toivomaan normaalin päiväjärjestykseen siirtymistä. Ihmetyksellä on seurattu niin oman maan sairastumis- ja kuolinlukuja kuin naapurimaa Ruotsin johtavan epidemiologi Tegnellin omaperäisiä ohjeita. Ruotsalaisiahan ei määräillä vaan ohjaillaan.  Vaikutukset ovat näkyneet Ruotsin todella korkeissa kuolinluvuissa.

Vielä muutama kuukausi sitten uskoimme koronan olevan häviämässä, mutta ei. Sairastumis- ja kuolinluvut ovat pysyneet korkealla. Tähän päivään mennessä yli 3000 suomalaista on kuollut koronavirukseen, tosin valtaosalla heistä on todettu jo olleen joku perussairaus ennen koronavirustartuntaa.

Reilu kuukausi sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja uutisten sisältö muuttui koronan jäädessä taka-alalle. Presidentti Putin oli määrännyt joukkonsa veljeskansan kimppuun ja koko maailma järkyttyi. Kremlin propaganda on ollut suunnitelmallista useamman vuoden ajan. Ukrainalaiset on rinnastettu natseihin ja länsi on esitetty Venäjän tuhoamiseen pyrkivänä vihollisena. Sota ja sen uutisointi ovat aiheuttaneet sekä ahdistusta että auttamisen halua: viattomien ihmisten kohtalo on koskettanut. Sota on synnyttänyt myös maailman ja Euroopan tason sekavuustilan taloudellisine pakotteineen, energiakriiseineen ja laajentuneine sotilaallisine uhkineen.

Myös Suomen turvallisuustilanne on muuttunut ja Nato on poliittisten keskustelujen keskiössä. Lisämaustetta kevääseen tuovat paperiteollisuuden ja hoitajien lakot - sekä olympiakomitean hallituksen salaiset päätökset. On kuitenkin pakko toivoa ongelmien ratkeamista. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että tulevaisuuden näkymät voisivat olla paremmatkin…


Maija Karikoski-Kokki

Saarijärvi


BLOGI 1/2022

Äänestystahto on suurten haasteiden edessä


Aluevaalit käytiin vaativissa olosuhteissa keskellä kiihkeimmän koronapandemian kanssa. Kokoomus puolueena nousi oppositiolähtökohdistaan talousosaavana asiapuolueena paalupaikalle. Äänestäjien luottamus aluevaaleissa on merkittävä kiitos tähän asti tehdystä poliittisesta työstä. Silti kriittisemmät äänet kuultiin vaalien ajankohdasta. 

Pelko pandemian vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen sekä tietämys vaalien konkretiasta puhututtavat edelleen. Aluevaaleissa ollaan uuden edessä, jossa palvelut ja hallinto rakennetaan uudelleen. Olenkin huolissani riittävän demokratian ja äänestystahdon vaikuttavuudesta alueellamme.  

Vaaleissa vain äänestysprosentti jäi valitettavan alhaiseksi. Aluevaalien äänestysprosentti on 47,5. Varsinaisena vaalipäivänä äänestysprosentti oli 21.Luvut ovat matalia, jos niitä vertaa edellisiin vaaleihin. Viime kesänä pidettyihin kuntavaaleihin verrattuna äänestysvilkkaus on 7,6 prosenttiyksikköä pienempi. Kuntavaalien äänestysprosentti oli 55,1. Toisaalta on muistettava, että nämä olivat laatuaan ensimmäiset aluevaalit, joten aivan suoraa vertailukohtaa ei ole. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi olevansa erittäin surullinen laiskasta äänestysaktiivisuudesta. Hänen mukaansa tulos antaa huonon demokraattisen pohjan hyvinvointi alueiden työlle. viitattu: https://yle.fi/uutiset/8.2.2022

Vaaleissa menestyivät sosiaali- ja terveydenhuollon moniosaavat naiset. Heidän osuutensa oli tällä kertaa korkeampi kuin miesten. Kokoomusnaisten kärkiteemoiksi näissä historian suurimman hallintouudistuksen vaaleissa nousivatkin palvelujen saavutettavuus, tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen, kestävä terveydenhuolto sekä erillisten organisaation yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi. Vaaleja useamman naisehdokkaan mielestä kutsuttiinkin ”naisten vaaleiksi”. Aluevaaleissa tehtiin valtakunnan tasolla tiettävästi tasa-arvon historiaa. 1 379 valitusta aluevaltuutetusta 736, eli 53 prosenttia on naisia. Valituista 643, eli 47 prosenttia on miehiä. Jaottelussa on otettu huomioon vain juridiset sukupuolet. viitattu: tuomo.hyttinen@iltalehti.fi, 8.2.2022.

Kokoomus menestyi vaaleissa Keski-Suomessa. Äänestysprosentti kokoomuksen riveissä oli 15.9%. Aluevaaliehdokkaita meni läpi 11, joista seitsemän on naista. Se, millaiseksi äänestystahto seuraavissa aluevaaleissa sijoittuu jää nähtäväksi. Suurimmaksi vaikuttimeksi tulee jäämään äänestäjien käytännön kokemukset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Se on haaste, jota kuuluu jokaisen seurata.


Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry.                                   
Raili Paavonen pj.