Blogi

Keski-Suomen kokoomusnaisten aktiivit ottavat kantaa ajankohtaisiin asioihin ja kertovat kuulumisia.

Arvokas vanhuus22.2.2021 11:23


Miten sinä haluaisit viettää vanhuutesi päivät, kun et enää itseksesi pärjää kotona, sitten kun aistisi ovat heikentyneet ja tunnet turvattomuutta tulevaisuudestasi.

Suomessa on aikoinaan vanhustenhoitoa ajateltu hyvin laitoskohtaisesti. Vanhus laitettiin makaamaan terveyskeskuksen vuodeosastolle keskimäärin viideksi vuodeksi. Kansainväliset gerontologiset tutkimukset ovat antaneet vanhustenhoidolle aivan uudenlaiset tavoitteet: sairaalat eivät ole kenenkään koteja, niissä voi olla vain lääketieteellisin perustein.

Hyvin iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Siinä missä 1970-luvulla Suomessa oli vain kolmisen tuhatta yli 90-vuotiasta, tällä hetkellä heitä on noin 45 000. Ennusteen mukaan vuonna 2060 yli 90-vuotiaiden määrä on jo yli 190 000. Tähän valtavaan ikäihmisten määrän kasvuun on meidän pystyttävä vastaamaan, kunta- tai maakuntatasolla.

Ikääntyvien vanhusten tulisi saada asua kuten nuoretkin: siellä missä itse tahtovat. Tutuin ja vanhusten mielestä usein turvallisin paikka on oma koti. On tärkeää, että mahdollistetaan vanhusten asuminen kotona läheistensä huolenpitämänä. Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu välittäminen, turvallisuus, yksilöllisyys ja kunnioitus. Näihin tärkeisiin arvoihin parhaiten pystyvät vastaamaan vanhuksen omaiset (puoliso tai lapset).

Omaishoitajiin kohdistuneet tutkimukset ovat osoittaneet, että omaishoito voi olla sisällöllisesti sekä palkitsevaa että erittäin raskasta. Omaishoitajalla on oikeus hoitopalkkioon, jonka taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Hoitopalkkio on 1.1 2021 vähintään 413,45 €/kk ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 826,90€/kk. Hoitopalkkio on verotettavaa tuloa ja koska se on palkkio-nimellä se huomioidaan bruttona ja siitä menee veroa enemmän kuin palkkatyöstä.

Kunnan kanssa sopimuksen tehneillä omaishoitajilla on omaishoitajalain mukaan oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäiseen hoitoon sidotuilla omaishoitajilla on oikeus vähintään kolmeen vuorokauteen kuukaudessa.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on vanhusten ja vammaisten henkilöiden kotona asumisen tukeminen. Huolenpito omaisista on yhteisön sosiaalista pääomaa, jolla on suuri inhimillinen ja taloudellinen vaikutus. Yhden vanhuksen hoito laitoksessa maksaa noin 4000-5000€ /kk. Jokainen kuukausi, jonka vanhus pystyy asumaan kotonaan omaisen huollettavana on säästöä kunnalle ja vanhukselle tärkeää aikaa läheisensä kanssa. Omaishoidon tuen kehittäminen on yksi tapa, jolla kunnat voivat vastata ikääntyneen väestön määrän kasvusta aiheutuvaan lisääntyvään hoidon ja huolenpidon tarpeeseen. Omaishoito tulee tehdä houkuttelevaksi ja omaisia tulisi kannustaa huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Vapaapäivien lisääminen, verotuksen keventäminen, hoitopalkkion nostaminen ja omaishoitajan jaksamisen tukeminen ovat asioita joilla voitaisiin kannustaa omaisia huolehtimaan läheisistään.

Olen seurannut hyvin läheltä omaishoitajan arkea: äitini hoiti vanhempansa heidän elämänsä loppuun asti. Omaishoitajavuosia hänelle kertyi 16. Niihin vuosiin liittyi iloa, rakkautta, vanhenemisen haasteita, väsymistä ,henkisiä ja fyysisiä haasteita. Mummini sai nukkua pois 100-vuotiaana omassa sängyssään, kivuttomana, harmaat hiukset puhtaina ja kammattuina, puhtaissa ja raikkaissa lakanoissa. Se oli inhimillistä, kaunista ja arvokasta.

 

Kati Somiska

Äänekosken kokoomusnaisten puheenjohtaja

Kuntavaaliehdokas, Äänekoski

 


Oppimista koronan varjossa22.2.2021 11:06


 

Kohta vuoden ajan on monia koulutuksen järjestäjiä haastanut erilaiset opetusjärjestelyt. Viime vuoden maaliskuusta tähän päivään on koettu useita tilanteita, jolloin on ollut pakko tehdä nopeita päätöksiä koulujen tai yksittäisten opetusryhmien siirtämisestä etäopetukseen. Koulutuksen järjestäjät niin peruskoulutuksessa, toisella asteella kuin korkeakouluissa ovat itsenäisiä päätöksentekijöitä opetuksen järjestämisen suhteen. Silti pandemiatilanteessa oppilaitosten toimintaa säätelevät valtakunnan tasolla viranomaispäätökset, joita seuraamalla tehdään opetuksiin vaikuttavia ratkaisuja (THL, OKM, OPH ja AVI). Lisäksi opetuksen toimintaa ohjaavat paikalliset terveysviranomaiset, jotka viime kädessä ovat avainasemassa yhdessä kuntapäättäjien kanssa opetusryhmien tai koulujen karanteeniin siirtämisestä. Viime keväästä on opittu käsittelemään päätöksiä alueellisesti ja ryhmäkohtaisesti. Lähelle tullessaan korona on edelleen monille pelottava asia. Sen ympärille kiteytyy epävarmuuden sietoa ja huolta tulevasta. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Opetuksen järjestäminen on tärkeä laadullinen kysymys, kun ratkaistaan, miten karanteenissa tai siirryttäessä etäopetukseen toimitaan. Vastuullisesti on huolehdittava, että opinnot etenevät tilanteet huomioiden eri ikätasojen ja opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti. Vastuuta on kannettava siitä, että yksilölle aiheutuvat haitat olisivat mahdollisimmat vähäisiä. On ratkaistava turvallinen oppimisympäristö tilanteissa, joissa lähiopetusta voidaan toteuttaa esimerkiksi ryhmäkoot, turvavälit ja huolellinen hygienia huomioiden. Tai tilanteessa, jossa opetus tapahtuu etänä teknologiaa hyödyntäen. Vuorovaikutus oppijoiden kanssa näyttäytyy nyt eri tavoin. Ihmistä on kuultava, vaikka suojamaskin takaa tai etäältä teams-yhteydellä.

Kriisi myös käänsi opettajien digiosaamisen pedagogiset taidot ja taitojen kehittämisen aivan uudelle asteelle. Itselleni se on merkinnyt aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kohdata oppijat. Sen suurena arvona on etäällä olevien tasapuolien kohtaaminen. Ekologinen näkökulma syntyy hyödystä, kun ajaminen on vähentynyt teknologian ansioista. Lisäksi aikaa säästyy varsinaiseen työntekoon. Digikäytänteet tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeä opettamisen keino ja hyvä jatkumo jo saaduista opetuskokemuksista. Tiedän myös, ettei ilman ongelmia ole selvitty digiloikassa, mutta sitähän uuden asian oppiminen usein on. Taitojaan ovat joutuneet opettelemaan oppijat eri kouluasteilla kuin myös opettajat.

Oppiminen on meille tärkeä arvo. On suuri mahdollisuus ja rikkaus saada kuulua ryhmään, oppia ja tulla oppineeksi. Mahdollisuus uuden teknologian hyödyntämiseen tulee taata jokaiselle oppijalle tämän asuinpaikkakunnasta riippumatta. On tärkeätä, että kouluissa hyödynnetään nykyhetken teknologiaa opetuksessa ja kehitetään edelleen oppimisympäristöjä.

Elämme vaativaa aikaa kriisin keskellä. Oppimisen ympärille liittyvät vaativat ja usein ketteryyttä edellyttävät opetusratkaisut. Huolemme ei ole poistumassa vielä lähiaikoina, mutta uskon hyvän voittavan lopulta. Pidetään huoli, ettei yksikään lapsi tai nuori syrjäytyisi. Ihmisten aito kohtaaminen sytyttää tunteen, miksi tämä työ on minulle tärkeätä, erityisesti nyt!

 

Raili Paavonen

lehtori, sosiaali- ja terveysala

kuntavaaliehdokas

#kokoomusnaiset

#kokoomus

 

 

 


Ehdokkaat eivät saa jäädä yksin kohdattuaan vihapuhetta - Anniina Runtuvuori-Salmela11.2.2021 20:01


Anniina Runtuvuori-Salmela

Kevään nouseva teema ainaiselta tuntuvan koronakeskustelun rinnalla ovat kuntavaalit. Puolueet kannustavat aktiivisesti ihmisiä lähtemään ehdolle tai ehdokkaiden taustatueksi. Moni onkin jo lähtenyt mukaan, mutta vielä tarvitaan lisää ehdokkaita tuomaan erilaisia näkökulmia kaikkiin kuntiin.

Kuntavaaliehdokkaiden löytäminen on aina ollut haastavaa, mutta erityisesti viimeisimpien vaalien aikana, ehdokashankinta on vaikeutunut entisestään. Tähän on varmasti useita syitä. Yksi näistä syistä on lisääntynyt vihapuhe.

Vihapuhe voi olla vaaliteltoilla ilmenevää sanallista hyökkäystä yksittäistä ehdokasta tai hänen taustahenkilöään kohtaan. Tällöin vihapuhe ei yleensä edes liity kyseiseen henkilöön millään tavalla, vaan on kohdistettu joko tiettyä puoluetta tai sukupuolen edustajaa kohtaan. Vihapuhe voi olla hetkellinen tunteenpurkaus, tai se voi henkilöityä jotakuta kohtaan ja tulla pitkäaikaiseksi riesaksi.

Näissä tilanteissa ei kannata jäädä yksin. Keskustele muiden kampanjoijien kanssa. Puhukaa ja sopikaa, että tuette toisianne tällaisissa tilanteissa, jos tunnette jäävänne yksin. Tai jos näette, että joku saa osakseen asiatonta kohtelua, menkää tueksi.

Uusimpia ja yleistyvimpiä vihapuheenmuotoja ovat sosiaalisessa mediassa tapahtuva hyökkääminen ja maalittaminen. Netissä asuvat trollit vääristelevät puheita ja levittävät disinformaatiota. Pelottavimpia ovat omilla kasvoilla ja nimellä tapahtuvat hyökkäykset ja uhkailut. Mitä tällaiset henkilöt pystyvätkään todellisuudessa tekemään, jos voivat huoletta uhkailla ja käyttäytyä aggressiivisesti. Kaikki tilanteet eivät edes tule uhrin tietoisuuteen.

Tämä saattaa olla yksi suurimmista syistä, miksi erityisesti naiset ja vähemmistöön kuuluvat henkilöt saattavat jättäytyä pois politiikasta. Vaalien alla vihapuhe yleistyy ja naiset kokevat vihapuhetta miehiä enemmän. Naiset useammin miettivät, minkälainen riski ehdolle lähteminen on heidän perheilleen ja läheisilleen. Näin ei pitäisi olla. Ehdolle asettuminen ei saisi olla uhka ehdokkaalle tai tämän lähipiirille, varsinkaan lapsille ja heidän koulunkäynnilleen.

Jotta uusia ehdokkaita ja vaikuttajia saataisiin tulevaisuudessakin ja poliittinen keskustelu voisi olla avoimempaa, kaikkien puolueiden tulee kouluttaa jäsenistöään rakentavaan keskusteluun. Puolueet ovat vastuussa ehdokkaidensa käyttäytymisestä sekä ulosannista. Ehdokkaat ovat puolueidensa käyntikortti. Hyvässä ja pahassa.

Ei yksistään riitä, että ehdokkaita koulutetaan kohtaamaan muita henkilöitä. Puolueilla tulisi olla olemassa järjestelmä, jossa on valmiit toimintamallit ehdokkaille sekä jäsenistölle. Toimintamalleista nähdään, miten tulee toimia, kun kohtaa vihapuhetta. Tapahtui se sitten kasvotusten tai sosiaalisessa mediassa.

Kun luodaan toimintamalleja, yhteistyö viranomaisten kanssa on merkittävässä roolissa. Mallit voisivat sisältää ratkaisuja seuraaviin ongelmatilanteisiin. Mitä ehdokkaat ja taustajoukot voivat lakiin nojaten tehdä, kun kohtaavat vihapuhetta. Millainen vihapuhe vaatii viranomaistoimia ja milloin riittää henkilön estäminen sosiaalisen median kanavissa. Tai mitä he voivat tehdä, kun vihapuhe alkaa vaikuttaa normaaliin arkeen tai muuntuu vainoamiseksi. Miten viranomaiset tai terveydenhuolto voivat auttaa vihapuhetta kohdanneita. Nämä ovat vain jäävuorenhuippu vihapuhetta kohdanneiden kysymystulvassa.

Hyvä lähde lukea vihapuheesta ja vaaleista löytyy esimerkiksi #vaalitilmanvihaa -kampanjasta naisjärjestöt yhteistyössä (NYTKIS) ry:n nettisivuilta. Myös poliisi, vaalit.fi ja THL ovat tehneet omat sivustonsa koskien vihapuhetta.

Ehdokkaat eivät kuitenkaan saa jäädä yksin painimaan vihapuheen ja sen aiheuttamien ongelmien kanssa vaan puolueiden on sitouduttava olemaan heidän tukenaan. Ovathan ehdokkaatkin sitoutuneet puolueeseensa ja ottaneet puolueen ”leiman otsaansa”, jopa loppuelämänsä ajaksi.

 

Anniina Runtuvuori-Salmela

Keski-Suomen kokoomusnaisten hallituksen jäsen

Jyväskylän kokoomusnaisten hallitusen jäsen

Kuntavaaliehdokas Jyväskylässä


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 11.2.2021 20:05

Kommentoi (0 kommenttia)

Oppivelvollisuuden pidentämisellä on vaikutusta nuoren elämään - Raili Paavonen4.6.2020 11:04


Raili Paavonen

Useita keskusteluita on käyty oppivelvollisuuden pidentämisen ympärillä politiikan eri tasoilla. On syntynyt lähes ideologinen poliittisen läpiviennin tavoite nykyiseltä hallitukselta toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta.  Mitä käytännössä tarkoittaa oppivelvollisuuden pidentäminen? Onko mietitty riittävästi sitä, mitä se tarkoittaa yksilötasosta laajempiin konteksteihin?

Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kouluvuodet oppivelvollisuudessa pitenevät ja yhä myöhemmin nuori siirtyy toisen asteen koulutukseen. Se on myös yhteiskunnallista vahvaa puuttumista nuorten elämänhallintaan koulutuspoliittisin keinoin. Näillä kahdella muodolla on sekä kannattajansa että vastustajansa.

Mielestäni on nähtävä, että peruskouluissa on paljon osaavia nuoria valmiina jatkamaan opintojaan eteenpäin. Jos lakiuudistus viedään läpi odottavat nuoret ja tuleva työelämä osaavia ihmisiä. Vihdoin valmistumisensa jälkeen nuori on iältään aikuinen ollessaan kolmivuotisessa koulutuksessa. Ei tulevia sukupolvia voi pidättää mahdollisuudesta edetä opinpoluillaan. 

Oppivelvollisuuden pidennystä perustellaan oppilashuollollisilla toimilla. Itse suhtaudun kriittisesti siihen, että oppilas- ja opiskelijahuolto vaatisi näin järeitä toimenpiteitä, jotka koskevat ikäryhmältään kaikkia. Eivät kaikki oppijat tarvitse olla näiden tarpeiden kohteena. Tiedämme, että peruskouluissa on upeita osaavia eri-ikäisiä oppijoita. On paljon merkityksellisempää kohdentaa toimenpiteet niitä todella tarvitseville yksilöllisesti.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki uudistui vuonna 2013 (L1287/2013). Lain tarkoituksena on tukea ja vahvistaa oppijoita, jotka tukea tarvitsevat. Lait eivät ole huonoja, niitä pitää käyttää tai jos on puutteita, on niitä uudistettava – pikemmin juuri näin. Oppilashuolto koulukohtaisesti kiinnittää huomiota oppilaan hyvän oppimiseen, hyvän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sitä toteutetaan sekä koko koulua tukevana monialaisena yhteisöllisenä että yksilökohtaisena oppilashuoltona oppilaiden ja heidän huoltajiensa, opetus-, sosiaali- ja terveystoimen sekä muiden tahojen kanssa. Oppilashuollon toimijat työskentelevät tarvittaessa yhdessä sekä tekevät yhteistyötä muiden lasten ja nuorten palveluja tarjoavien tahojen kanssa.

Laissa on määritelty oppilashuollon tavoitteet, joita ovat mm. edistää oppilaiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia, edistää oppilaiden ja huoltajien osallisuutta, ehkäistä ongelmien syntyä korjaavan työn sijaan edistää koulun ja opiskeluympäristön hyvinvointia, terveellisyyttä ja turvallisuutta, esteettömyyttä, yhteisöllistä toimintaa sekä kodin ja koulun välistä yhteistyötä, turvata varhainen, matalan kynnyksen tuki sitä oppilaille, tukea yksilöä kouluyhteisöä kehittämällä ja tukea opettaja työtä.

Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppilashuollon toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten laaditaan koulukohtainen oppilashuoltosuunnitelma. Koulutuksen järjestäjillä on keinoja vahvistaa tukea tarvitsevia oppijoita ja niitä, jotka apua tarvitsevat! Nykyiset keskustelut ovatkin kulminoituneet juuri toimenpiteiden oikealle kohdentamiselle. Oikea kohdentaminen on avainsana vastata edelleen oppilaitoshuollon haasteisiin.

Suurta huolta aiheuttaa myös koulutuskustannusten nousu useille kunnille, jotka jo tämän vaativan kevään jälkeen pohtivat erilaisia selviytymisen keinoja kuntataloudessa. Miten selvitään tulevaisuudessa, kun kaikille oppivelvollisille olisi jatkossa tarjottava maksutta oppimateriaalit ja oppikirjat. Lyhyellä aikavälillä pidennys heikentäisi julkista taloutta ja toisi nyt jo haastavassa tilanteissa oleville kunnille uuden menoerän.

Lisäksi pidennetty oppivelvollisuus toteutuessaan haastaa monia tahoja ei pelkästään nuorta itseään. Yhteiskunta elää ikääntymisen rakenteellisessa muutoksessa ja tiedossa on suuria tarpeita monilla eri ammattialoilla. Koronakevät on osoittanut, miten haavoittuva koulutusjärjestelmä on ja miten paljon tarvitaan tulevaisuudessa osaajia, jotka osallistuvat oppimiseen ja tekevät työtä tulevaisuudessa.

Kaikkina opintojen vaiheissa kannatan tukitoimien kohdentamista yksilöllisesti. Se on järkevää ja perusteltua. En kannata lakia oppivelvollisuudesta, joka kiinnittää sellaisetkin oppijat koulutusjärjestelmän rakenteisiin pidemmäksi aika, jotka eivät sitä tarvitse. Nuorelle tulee antaa mahdollisuus mennä elämässä eteenpäin. Meidän yhteiskunnallamme ei ole varaa oppivelvollisuuden pidentämiseen.

Raili Paavonen

Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.6.2020 09:37

Itsenäinen Suomi – yhteinen asiamme - Pia Tuomi-Sorjonen16.4.2020 12:49


Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan jopa kolmannes nuorista miehistä jättää asevelvollisuuden suorittamatta. Osa karsiutuu jo heti kutsunnoissa, osa sitten palveluksensa aikana. Kaksi kolmannesta nuorista miehistä kuitenkin suorittaa asepalveluksen, mikä riittää, sillä onneksi myös nuorilla naisilla on intoa armeijaan. Suomessa naisten on ollut mahdollista hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuodesta 1995 alkaen. Vuosittain noin tuhat naista on suorittanut vapaaehtoisen varusmiespalveluksen. Naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen haki maaliskuun 2020 alussa päättyneessä haussa 1 400 naista. Määrä oli historian toiseksi korkein ja kasvoi vuoden takaisesta 163:lla.

 

Uutissuomalaisen tekemän maaliskuun alussa julkistetun gallupin mukaan yli kolmannes siihen vastanneista velvoittaisi miesten lisäksi myös naiset osallistumaan kutsuntoihin. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on ilmoittanut haluavansa lisätä asepalveluksen suorittavien naisten määrää ja on ehdottanut kutsuntojen ulottamista myös naisiin. Valtioneuvosto onkin maaliskuussa asettanut parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Komitean yhtenä tehtävänä on selvittää mahdollisuuksia myös naisia koskeviin kutsuntoihin. Kutsunnat eivät kuitenkaan tarkoittaisi naisille pakollista asevelvollisuutta.

 

Varusmiesliitto kannattaa kaikille pakollisia kutsuntoja. Sen mukaan kutsunnat olisivat hyvä väylä tarjota naisille tietoa armeijasta. Lisäksi se olisi Puolustusvoimille hyvä paikka rekrytoida naisia erilaisiin tehtäviin. Kutsumalla myös naiset kutsuntoihin he saattaisivat innostua varusmiespalveluksesta entistä enemmän.

 

Nykymaailmassa pyritään sukupuoliseen tasa-arvoon. Siihen vain toista sukupuolta koskevat kutsunnat ja asevelvollisuus eivät sovi. Kysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?” vastaisi myöntävästi peräti 85 prosenttia suomalaisista. Kokoomusta kannattavista peräti 99 prosenttia vastasi kysymykseen ”kyllä.” Itsenäinen Suomi on yhteinen asiamme.

 

Pia Tuomi-Sorjonen

Keski-Suomen Kokoomusnaiset hallituksen jäsen

 

 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 16.4.2020 12:51

Lisää kirjoituksia